PUH, PAH PELISTÄ POIS

Jokin aika sitten päivittelin sitä, kuinka pelottavaksi koen työpaikan vaihtamisen. Pelkäsin talouteni notkahtavan, pelkäsin katumusta, pelkäsin mukavuusalueeni hylkäämistä ja uuteen hyppäämistä. Pelkäsin jopa kritiikkiä, sekä esimieheni kiukkua ja painetta, jota uuden oppiminen tuo vääjäämättä tullessaan.

HYPPY

Kaikista edellä mainituista asioista huolimatta tein viime viikolla ratkaisevan siirron, ja sanouduin irti työstäni. Olin mielessäni rakentanut tilannetta, suunnitellut kuinka asian kertoisin, miten sanani muotoilisin. Loppujen lopuksi töksäytin ilmoitukseni, se hyppäsi suustani kuin sammakko. Eikä mikään mennyt siinä keskustelussa niin kuin olin suunnitellut. Ainoa ennalta arvattava asia toteutui, ja se oli esimieheni kiukku, primitiivinen reaktio joita olen matkan varrella nähnyt jo useamman kerran. Hassua kyllä, tuo reaktio vain vahvisti tunnettani siitä, että päätökseni oli oikea.

Ilmoitukseni jälkeen olen tuntenut epätodellista energisyyttä, keveyttä ja huolettomuutta. Näen tulevaisuuteni valoisana, odotan sitä. Olen taas iloinen, eikä seuraava arkiaamu enää ahdista.

Tiedän ettei uuden työn omaksuminen ole vaivatonta, eikä välttämättä kaikilta osin helppoakaan. En kuitenkaan välitä muutoksen mukana tulevista haasteista, uskon selättäväni ne. En ole harmissani, että palkkani ei jatkossa ole ihan niin hyvä, tai että tittelistäni puuttuu sana päällikkö. Nuo asiat eivät tehneet minusta onnellista, päinvastoin koin ne rasittavina taakkoina. Annan ne mieluusti pois.

OLEN TYYTYVÄINEN,

että saan raivattua epämiellyttävän ja elämääni myrkyttävän asian pois elämästäni. Suuttukoot pomot, arvostelkoon ken lystää, olen ainakin tehnyt rehellisen päätöksen.  Ehkäpä esimiehenikin myöhemmin kiittää, että paikalleni voidaan etsiä aidosti asiastaan innostunut tekijä, joku jota maanantait eivät ahdista.

Otan kokemukseni oppimisprosessina, yhtenä elämänkoulun etappina muiden joukossa. Ja tästä lähtien muistan kuunnella omia tuntemuksiani huolellisemmin, harkita valintojeni motiiveita hieman tarkemmin, ja pitää itsestäni juuri sellaisena kuin olen.