Teini-ikäinen tyttäreni halusi jouluostoksilla piipahtaa UFFissa hetken mielijohteesta. Mahtavaa, että kierrätysmuoti kiinnostaa. Hänen sovittaessaan farkkuja iskin silmäni puoleen hintaan alennettuihin turkkeihin. Kyllä, ihan aitoja, enimmäkseen hyväkuntoisia turkkeja rivikaupalla ja -50%.

Vedin puolihuvikseni rekistä esille mustia lammasturkkeja, koska mummillani oli sellainen. Muistan miten lämmin takki se oli, kun sain kerran lainata sitä vanhojen tansseihin. Siispä päätin kokeilla turkkeja, ja yksi täysin sopiva löytyikin! Se on pitkä, musta lammasturkki, jossa on klassinen kaulus, kaksi taskua edessä ja 3/4 hihat – vähän sellainen Jackie O -tyylinen, A-linjainen takki. Vaate on selvästi tehty mittatilauksena jollekin, koska ehjässä satiinivuoressa ei ole kiinni yhtäkään merkkiä tai lappua. Kauniiden punoskoristenappien alla on tukevat, toimivat hakaset. Turkis on ainakin amatöörin silmiini hyvässä kunnossa, eikä siinä näy kuivahtaneita paikkoja, joista karva olisi lähtenyt irti kuten näiden kanssa voi käydä. 

Minua kiehtoo tässä vaatteessa sen historia ja todennäköinen merkityksellisyys. Se on ehkä ollut jonkun elämän rahallisesti suurimpia vaatesatsauksia, nähnyt monet talviset juhlat ja pakkaset, ehkä kiertänyt naissukupolvelta toiselle arvokkaana vaatteena. Ehkä se kiertää meidänkin perheessä minulta tyttärelle, kenties vielä pitemmälle – teinin mielestä takki on ”aik cool”.

No entäpä tämän ostoksen vastuullisuus? Eläinten oikeuksia puolustava tai vegaani ei tietenkään antaisi mulle synninpäästöä vain siksi, että turkki on käytetty. En ole mikään nahan suurkuluttaja, joskin suosin sitä kengissä enemmin kuin tekonahkaa, ja tämä oli elämäni ensimmäinen turkkiostos. Pidän kuitenkin eläinperäisiä materiaaleja synteettisiä parempina. Turkikseksi päätynyt lammas on todennäköisimmin tapettu lihan, ei nahan, takia, samoin kengissäni kulkeva lehmä. Niin kauan kuin ihmiskunta syö lihaa, sen teollisuuden sivuvirrat ovat nahkavuotia, ja ne on hyvä käyttää johonkin eikä vain polttaa poroksi.

Oli se kaksinaismoralismia tai ei, vedän kuitenkin rajan turkistarhaukseen. En ikipäivänä tukisi esimerkiksi minkkien kasvatusta ostamalla niistä tehtyjä tuotteita. En totta puhuen usko, että koko turkisteollisuus on enää pitkään olemassa – uusien sukupolvien arvot näivettävät sen, ja hyvä niin.

Summa summarum: turkis on murha, mutta ehkä käytetyn turkiksen kohdalla rikos on jo vanhentunut. Kannan tätä vaatetta ylpeänä hyvästä löydöstäni!

Niin ja turkin hinta: 19 euroa. Tämä tässä rikollista oli 😀

Hyvää joulua sulle lukijani! Stay sustained <3

Emmi

Tänään postauksen aiheena on käytettyjen merkkivaatteiden norjalainen markkinapaikka-äppi Tise. Palvelu saattaa olla minua nuoremmille aikuisille old news, mutta itselleni uusi löytö pian 14-vuotiaan tyttäreni kautta. Näin ollen – rasti seinään! – kiertotalous on nyt ilmeisesti hottia myös teinien ja nuorten aikuisten parissa.

Tyttäreni on nyt innostunut Juicy Couturen velour-vaatteista, jotka ovat niin kalliita (ja nämä hömpötykset niin lyhytaikaisia), etten ole suostunut näitä vermeitä hänelle ostamaan. Hän oli nohevana tyttönä löytänyt Tisen, ja sieltä näitä himoitsemiaan rytkyjä. Latasin äpin itsellenikin nähdäkseni, miten homma toimii.

Tise on instamainen palvelu, jossa sekä rekisteröityneet tavismyyjät että julkkismyyjät myyvät käytettyjä vaatteitaan. Mikään uusi asia tämä ei näytä olevan, vaikka minä havahduin tähän vasta nyt – esim. Metti Forssell kertoo olevansa Tisen jäsen keväästä 2020 saakka. Äpissä voi esim. seurata tiettyjä myyjiä ja saada fiidiinsä heidän uudet, myyntiin tulleet, tuotteensa. Ainakin nopealla katselmoinnilla julkkismyyjäominaisuus vaikuttaa tosi kivalta, koska vaikuttajat ovat tärkeitä esimerkkejä erityisesti nuorille.

Julkkismyyjä näyttää esimerkkiä kiertotaloudesta, ja myös muista hyvistä arvoista. Esim. Sara Sieppi lahjoittaa kaikki Tise-tuottonsa hyväntekeväisyyteen. Ilahduttavaa on myös huomata, että tuotteiden hinnoittelu on varsin kohtuullista. Valikoimaakin tuntuu olevan paljon, eikä joukossa näyttäisi olevan halpamuotia – hyvä. Saatavilla olevat brändit näyttäisivät olevan sekalaisia, mutta enemmän nuorempaan kuin marinoituneempaan makuun.

Moni julkkismyyjä on myös satsannut paljon aikaa ja vaivaa myyntikuviinsa; esim. Maria Veitola ja Sabina Särkkä poseeraavat itse kuvissa. Osa palvelun ajatusta varmasti onkin visuaalisuus, joka erityisesti nuoremmalta polvelta hoituu luontaisesti.  Siellä jopa kehotetaan tekemään kuvista ”inspiroivia” – musta ei siis tumpelona kuvaajana olisi myyjäksi, mutta onneksi on tuo nuori assistentti. Tuotekuvista voi myös vain tykkäillä, vaikkei aikoisi ostaakaan. Myyjät ja ostajat voivat myös chattailla palvelussa keskenään.

Tisessä myyjänä toimiva ei maksa ilmoitusten määrän perusteella, vaan provikkaa kaupoistaan.  Tise ottaa (ostajalta) välistä vain noin kuusi euroa, ja jos vaihdanta tapahtuu Tisen suosittelemalla maksutavalla, myös mahdolliset reklamaatiot tai palautukset onnistuvat luotettavasti. Ainoan varoituksen sanan sanoin tyttärelleni siitä, että kuten aina käytetyn tavaran ostamisessa, JOS olisi ostamassa jotakin hyvin kallista merkkituotetta, aitoudesta pitää voida saada takeita.. Ehkä kuitenkin aloitamme myyjinä; tytär inventoi jo kaappejaan – peukutan!!

Stay sustained <3

Emmi

Tise: https://tise.com/

Tise Suomen Insta: https://www.instagram.com/tise.fi/?hl=en