Köyhän ei kannata ostaa halpaa, kuuluu vanha, hyvä sanonta. Se tuli taas mieleeni kun pakkasin lumppukassiin yhden n. kaksi vuotta vanhan lakanan. Se oli Ikean halpislaarista ostettu, noin euron lakana, joka on nyppääntynyt jo muutamassa pesussa sietämättömän huonoon kuntoon. Samaan aikaan totesin, että yksi Finlaysonin lakana oli revennyt – noin 50 vuoden käytön jälkeen. Sen on oltava 60- tai 70-luvulta, sillä siinä on alkuperäisen omistajansa kirjaillut nimikirjaimet, kuten ennen vanhaan oli tapana. Ennen vanhaan oli myös tapana tehdä harkittuja hankintoja harvakseltaan, eivätkä huono puuvilla tai sekoitteet olleet kovin yleisiä.

Miten sitten tehdä hyviä valintoja? Harvalla meistä on niin hyvä tekstiilimateriaalien tietämys ja näppituntuma, että voisimme sokkona  hypistelemällä vaikkapa nimetä kyseessä olevan materiaalin. Laadun toteaminen muilla tavoilla ostotilanteessa on tehty aika vaikeaksi. Esim. huonekaluverhoilussa ilmaistaan usein martindale- eli kulutuksenkestoarvo, vaikka toisaalta mistäpä kuluttaja tietää mikä on hyvä ja mikä huono arvo? Omaa aktiivisuutta tarvitaan tässäkin.

Vaatteissa vastaavia säännöksiä ei ole; esim. puuvillaisissa tuotteissa merkintä on vain XX% puuvillaa, ainoana poikkeuksena luomu, joka ei myöskään ole mikään laadun tae, oikeastaan päinvastoin. Ajatella miten hullua – joskin tekstiiliteollisuuden kannalta ymmärrettävää – on, ettei tuotteessa tarvitse kertoa edes sinnepäin esim. kulutuksen tai pesun kestoa, painatuksen laadukkuutta tai mitään tekniseen laatuun viittaavaa. Ainoa esimerkki, joka tulee vaatepuolelta mieleen, on teknisten tuotteiden tuulen- tai vedenkestoarvo tai lasten ulkohaalareiden hankauksenkesto.

Mistä siis tunnistat vaikkapa huonon puuvillan jos hinta ja ompelujälki vaikuttaa hyvältä? Sanotaan, että jos kangas on niin ohut, että sen läpi näkee, se ei kestä kulutusta. Puuvillasta hyvä- tai huonolaatuisen tekee kuidun pituus; lyhyt katkokuitu on edullisempaa käyttää, erityispitkä (Extra Long Fibre, ELS) tietysti kalleinta luokkaa ja tämä harvinaisuus ilmenee pesulapusta. Sen, millaisesta laadusta mahtaa olla kyse, voi jossain määrin tuntea neuloksen/kudotun kankaan pinnan sileydestä, sillä lyhyet kuidut ”törröttävät”tehden pinnasta vähemmän silkkisen. Alle linkatussa artikkelissa on puuvillan tunnustelusta ja muustakin laadun määrittelystä (ostotilanteessa) hyviä nyrkkisääntöjä! Sehän ei hirveästi luontoa auta, jos huonon  laadun toteaa vasta käytössä ja riepu päätyy nopeasti saattohoitoon.

Ompelun laatu tai vaikkapa nappien ja vetoketjujen kiinnitykset ja laatu on omasta mielestäni lähes vielä vaikeampi määritellä kuin raaka-aineen laatu. Kyllä ottaa päähän vaikkapa talvitakista hajonnut vetoketju, joka on vastuullisuuden nimissä korjautettava (n. 50 e, kiitos vaan). Tästä tietenkin pääsemme siihen aasinsiltaan, että kannattaa osata korjausompelu itse ja omistaa ompelukone (ja osata käyttää sitä).

Pelkkä hintalappu ei ole laadun tae, vaikka onhan se vahvin indikaatio siitä ainakin tällaiselle ei-tekstiiliasiantuntijalle. Lisäksi koronakesän runsailla alerekeillä on taas hyvä muistaa Vivienne Westwoodin kuuluisan sitaatin kolme mantraa: Buy less, choose well, make it last.

Stay sustained <3

Emmi

https://www.insider.com/signs-of-low-quality-clothing-2019-1#an-item-is-glued-together-rather-than-stitched-10

https://sanvt.com/journal/how-to-identify-high-quality-cotton-clothing/

Onpas edellisestä postauksesta vierähtänyt taas aikaa! Korona ei onneksi ole juuri hidastanut vastuullisen tekstiilikuidun kehittämistä, ja työ on pitänyt minut kiireisenä. Kelien lämmetessä huomio on kiinnittynyt kuitekin vaatekaapin perukoille kesägarderoobiin, josta totesin puuttuvan rennon hameen. Mikäpä sen rennompi, monikäyttöisempi ja ajattomampi kuin farkkuhame? Harva materiaali on myös yhtä raskas luonnolle kuin denim, jonka värjäys pesuineen on niin vesi- kuin kemikaalipitoinenkin prosessi. Siksipä ekologisempaa denimiä kehitetään monella taholla. Otin haasteekseni löytää vastuullisin mahdollinen vaihtoehto uutena vaatteena.

Plärätessäni Zalandon valikoimaa huomasin, että ”Sustainable Choice” luki muutaman tuotteen kohdalla. Tällähän voi olla monenlaisia merkityksiä eikä vihreää fonttia kannata ottaa täydestä todesta ennen kuin on penkonut asioita. Vaikka kuinkas tässä kävikään, sitä en oikein tiedä :O Nimittäin valitsin brändin X hameen; pidetään brändi tällä kertaa piilossa tasapuolisuuden vuoksi niin hyvässä kuin pahassa. Hame oli paitsi kierrätettyä materiaalia, myös hyvännäköinen ja edullisin kaikista saman brändin farkkuhameista. Saatuani tuotteen tällä viikolla huojennuin, kun se oli paitsi oikean kokoinen, muutenkin ihana. Luullakseni olen myös tehnyt vastuullisen valinnan, mutta tuotteeseen liitetyt ”informatiiviset” laput eivät tämän päättelyssä juuri auta.

Vyötärölenkissä riippuu lappu, jonka mukaan hame on ”100% recycled cotton, finished with less water and less energy – 100% recycled threads”. Come again? Onko puuvilla, josta langat on tehty, kierrätyspuuvillaa JA sen ompelulangat kierrätetty ja jos niin miten..? Onko kyseessä uusiokäyttö eli kuluttajajätteestä tehty tuote vai onko puuvilla peräisin esim. tehtaan lattialta; tuotannon ylijäämää? Sitä ei tarina kerro, vaan viestit pidetään kautta linjan yleisellä tasolla. Ikään kuin kukaan kuluttaja ei haluaisi ottaa lisää selvää siitä, mistä materiaali on peräisin ja millä tavalla kierrätys on tehty, ja onko kierrätys varmasti neitseellisen puuvillan käyttöä ekologisempaa. Viestiä siitä, että tuote on ”viimeistelty vähemmällä veden ja energian määrällä” ei myöskään perustella.

Pesulappujen yhteydessä on erillinen lappu, jossa mysteeri säilyy: ”A special process was used to create a unique product..”. Tämä on lähinnä viesti siitä, että tuote voi jotenkin muuttua (todennäköisesti laatu heikentyä) pesussa, mutta huvittaa edelleen tämä salamyhkäinen viestintä. Ymmärtääkseni puuvillaa voi kierrättää joko kemiallisesti tai repimällä uudelleen kuiduiksi ja tekemällä siitä lankaa, mutta hävikkiä on joka kerta jopa neljännes, ja kuitujen laatu kärsii prosessissa. Tämän vuoksi kierrätyspuuvillasta tehtyjä vaatteita näkee huomattavasti vähemmän kuin vaikka kierrätettyä polyesteria, sillä muoviraaka-aine ei heikkene kierrätettäessä.

Se, että jokin on kierrätetty,ei siis välttämättä kerro tavasta, jolla se on tehty, mutta kuluttajaa ei myöskään yritetä auttaa ymmärtämään, miten tämä hame nyt sitten eroaa muista ei-kierrätysmateriaalista tehdyistä hameista. Eiväthän brändit tietenkään halua sahata omaa oksaansa paljastamalla, miten paljon epäekologisempia niiden muut tuotteet ovat, mutta ostopäätöstä tekevä, vastuullinen kuluttaja jää vaille tärkeää tietoa.

Ehkä sellaisenkin päivä vielä koittaa – piankin. Esim. aiemmissa blogeissani esiteltyjen Allbirds-lenkkareiden valmistaja lanseerasi juuri uuden vähäpäästöisen juoksukenkämalliston, jonka valmistuksessa syntyneet emissiot lasketaan ulkopuolisen asiantuntijan toimesta ja säästöjä verrataan tavanomaisiin lenkkareihin. Lisää tällaista kiitos!

Stay sustained <3

Emmi