Tiiättekö, kun sitä kattelee omaa tukkaansa ja ajattelee, että no onhan tää vähän tämmönen. Vähän halju ja huonolatvanen, pikkusen ylikasvanutkin mut noh, ihan tämmönen. Sit käy kampaajalla ja huomaa, ettei se vanha tukka ollutkaan ”vähän tämmönen” vaan ”VOI KAUHEE”. Joo näin pääsi taas käymään. (Muutos tekee sen useinkin, ikkunoissakin. Meidän vanhat ikkunat oli ”vähän kulahtaneet”, […]

Auto on rikki ja ulkona sataa. Kai kaikesta pitää kuitenkin aina löytää sekä hyvä että huono puoli? Joo, tästäkin. Huono on se, että ei viitti lähtee kauppaan ostaan suklaata. Hyvä on se, että ei viitti lähtee kauppaan ostaan suklaata. Pöh.

Tylleröisemme joi unimaidot sujuvasti tuttipullosta vuoden ja kahdeksan kuukauden ikään asti. Jonkun aikaa ehti jo hirvittää hampaiden puolesta, mutta pullon poisjättämisen siirtämiseen oli aina joku syy. Viikonloppureissu, flunssa, yksin kotona eli pitää saada nukuttua, kohta sitten. Odotuksissa siis oli, että tästä tulee pahempikin koetinkivi. No ei tullut. Iltarutiinit on siis ennen ollut pyjama, iltapala, maitopullo […]

Talven pimeinä päivinä oli helppo aikatauluttaa hommia myöhemmäks. ”Mä teen tästä nyt ton, sit tän, tentti tuossa ja kirjallisia tässä, mites se kandi… no sit kun nää kaikki on tehty, niin toukokuussa voin sit kirjottaa sen”. Joskus toukokuussa sitten! Voi pee, nyt on toukokuu. Ja oon muutenkin pari tenttiä myöhässä aikataulusta. Pakko se on nyt […]

M on puheen saralla nyt siinä kultaisessa vaiheessa, että mä ja E ymmärretään paljonkin mitä se sanoo ja tarkottaa, mutta muut välttämättä ei. Sanat voi olla sinnepäin, lopputavuja tai jotain omaa keksintöä. Lähes päivittäin käytettynä ne kuitenkin on itellä ymmärryksessä (ja höpsispöpsisvanhemmilla osin jo myös käytössä. M esimerkiks sanoo kinkkua kuijaks [ilm. ”kinkkua” –> lopputavuna […]

On tuo vappu kyllä lyhyt juhla. Yhtenä päivänä näkee kaupassa ilmapalloja, seuraavana on se aatto, sitten yks päivä ja siinä se onkin. Ei ennakoivaa viikkokausien vappulaulujen tavaratalosoittoo (tai mistä minä enää tiedän, mää missään niin eksoottisessa paikassa kun tavaratalo oo käyny taas aikoihin) eikä jälkikäteisiä suklaamunaan verrattavia munkkiöverivoivotteluja. Mä en osannut edes odotella vappua, koska […]

Historiallisen järkevä vapuntoivotus nääs. Ei sit muuta kun sixpackin pahvi päähän, viiksirillit naamalle ja laahaa kaulasta perässään kolme metriä serpentiiniä, niin vappulook on valmis. Oon ilmeisesti hyvin tottunu tamperelaiseen hienostuneeseen, pastellivaatteiden kuoharivappuun, hmph. Tai en. Voi että miten joskus tuntukin, että MAAILMAN ANKEINTA olis olla vappuaatto kotona, ilman tekemistä ja kavereita! Niin köyhää! Tai sittemmin […]

Tietysti ennen oli kaikki paremmin! Aika ei kultaa muistoja eikä nuoruusnostalgia vaikuta mihinkään, just mun teini-ikä vaan sattu oleen historiallisen hyvää aikaa. Lilyssä pyörineen päiväkirjahaasteen myötä hautasin omat päiväkirjat entistä syvemmälle, mutta aloin sen sijaan muistella teinivuosia ja aikaa siinä parinkymmenen ikävuoden korvilla. Ja siis miten loistavaa aikaa! Siksipä musta olis hyvä, että nykyaikaankin koitettas […]

Olin niin hölmö, että ihan vaan kuvittelin antavani lapselle pastillin. Sitä xylitolia aamupalan jälkeen. Takanapa vaan näyttää olevan ne ajat, jollon pastillin antaminen ja syöminen toimi, ööh, siten että annoin lapselle pastillin ja se söi sen. Nythän homma meni niin, että otin purkin pöydältä, avasin sen, otin pastillin ja ojensin M:lle. EIIIIIII, KRÄÄÄÄÄÄÄÄH. Häh, näytin […]

Okei okei, tilanteet luisuu uhkaavasti kohti lapseperheen kliseistä arkea. Ihan turhaan oon yrittänyt uskotella muuta. Ei tää homma oikeesti nyt ihan niin pyöri kun vanhoina aikoina.  Ennen: kirjat oli kirjahyllyssä aihejärjestyksessä, sen puitteissa kokojärjestyksessä, tietyllä paikalla ja tarkasti mietittynä.Nyt: kirjat on nostettu lattialta hyllyyn, väärään kohtaan, eri päin, sekalaisiin kasoihin, kunhan on pois lattialta. Ennen: […]