Päiväunivaikeus

TAAS nukkumisesta, sori. Mut tällä kertaa ei vauvan unesta, vaan mun. Mun päiväunesta. Eli olemattomasta päiväunesta. Miksi en saa nukuttua päiväunia?? Kokemuksia, mielipiteitä? Yst.terv. sLeEpLeSS aNGeL (ko?) -84

Lukioaikoina ja sen jälkeen nukuin päivällä aina jos vaan ehdin (eli kun en roikkunut kahviloissa tai baareissa), koska aina väsytti (edellisillä sulkeilla saatto olla vaikutusta asiaan). Senkun meni sohvalle, laitto silmät kiinni ja nukku. Vuosien saatossa elämäntavat koheni (hahahahahahaha) (tiiän kyllä että käytän liikaa sulkeita) ja käytin nukkumiseen yleensä vaan yöt. Muutaman vuoden sisään päiväunien nukkuminen onkin ollut vaan ärsyttävää, kun päälle jää pöhnä ja jos jotain pitäs vielä tehdä, niin pitää mennä suihkuun jne, että virkistyy. Ennemmin väsyneenä sitten sinnittelee hetken ja menee aikasin yöunille. Kerran kuitenkin oli pakko nukkua, en vaan pysynyt hereillä vaan nuutuneena simahtelin sohvalle. Ilmeni että olin keuhkokuumeessa. Toisenkin kerran nukahdin useempana päivänä peräkkäin. Ilmeni että olin raskaana. Muuten oon sitten tainnut nukkua päiväunet kerran, sillon kun M oli noin viikon ikänen, ja koko perhe makoiltiin sohvalla kattomassa elokuvaa. Kaikki nukahti.

Aiemmin en oo tarvinnut niitä ”nuku sillon kun vauvakin nukkuu” -ohjeita, koska kaiken mennessä melko helposti ei oo nukuttanutkaan. Nyt imetyshormonit alkaa ilmeisesti vähentyä tai jatkuvat katkonaiset yöt alkaa vaikuttaa, koska monesti päivällä tunnun olevan vähän muissa maailmoissa. Mutta en nukahda.

Viime perjantaina nukahdin yöunille noin yhdeltä yöllä. Pari herätystä syötölle, ja ylös nousin klo 6.15 (mut suolattiin taas). Päivä hereillä, illalla olin ystävän synttäreillä joista kotiuduin puolenyön jälkeen. Yöllä kai kolme herätystä, sunnuntaiaamuna ylös yhdeksältä. Sekin päivä kokonaan hereillä. Useemman kerran noina päivinä koitin nukkua, mutta en nukahtanut. Hyvänä kikkana koitin jopa tenttikirjan lukemista, ja vaikka kirjaimet pomppi silmissä, ei uni sillonkaan tullut.

Onkohan tässä joku henkinen lukko, pakko pysyä hereillä jos vauvakin herää? Tai ettei kannata nukkua, koska kohta se kuitenkin herää? Hormonit, ne kaikkeen syypäät hormonit? Ei tässä muuten mitään, mut jos päiväunet ärsyttää, niin kyllä tää nukkumaton päiväsumukin ärsyttää.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo

Tapetointivinkkejä (tunareille)

Kyllähän jokapoika tapetoida osaa, se on selvä. Siksipä myös me varsin kätevät käsityöihmiset ihan muina miehinä ja naisina päätettiin muuton jälkeen tapetoida M:n tuleva huone. Koska kaikki meni kerrassaan hienosti, voin ystävällisenä ihmisenä ohjastaa muitakin asiaa suunnittelevia.

 

– Ensin, vanhaa tapettia poistaessa, on hyvä virnuilla ja pyöritellä silmiä jokaiselle vinolle saumalle, repsottavalle kulmalle ja mielenkiintosille ratkasuille. Hyviä heittoja on esim ”tosi hienosti tehty tää”, ”mitähän tässä oikein on ajateltu”, ”selvästi oikeen joku ammattilainen tehny” ja ihan yleinen” hehehehe, kato, hehehehehe”. Myöhemmin, omaa tapetointijälkeäsi ihastellessa, taputat itseäsi olalle näistä kommenteista.

– Kauppaan voi marssia polleana, vaikkei mistään mitään tiedäkään. Kannattaa valita rullat ale-laarista, samanlaisia ne kaikki kuitenkin on. Jos otat vahingossa eri sävyjä, ei haittaa, se kyllä huomataan kassalla ja sinut ohjataaan ystävällisesti takasin tapettiosastolle. Varmista vain, että tapetit on mallia, jossa liisteri laitetaan seinään eikä tapettiin. Olethan sentään googlannut ”tapetti”, ja suomi24:sta oppinut seinäliisteröinnin olevan helpompaa.

– Kotona huomaa, että ensimmäisen seinän tapetti onkin sitä sorttia, jossa liisteri levitetään tapettiin. No, onneksi kuvioitu lastentapetti on sentään sitä toista.

– Ei, sekin pitää liisteröidä.

– Älä lue ohjeita. Juuri ennen aloitusta soita pensseli kädessä isälle ja kysy, että ”miten tää nyt suunnilleen tehään”. Hoe joojoota, ja kun kuulet kannustukseksi tarkoitetun kommentin siitä, kuinka lähes tärkeintä on kärsivällisyys ja huolellisuus, onnittele itseäsi ja puolisoasi, koska juuri nehän sattuvat olemaan teidän molempien vahvoja ominaisuuksia.

– Leikkaa aina käsivaralla, mittaa ”suunnilleen”.

– Älä hanki tapetointipöytää. Kyllä siinä vanhakin nuortuu, kun kyykkykävelee sata vuotta selkä köyryssä liisteriharjan kanssa.

– Koska tiedät itse olevasi täydellinen tapetoija, käytä jokaisen mokan kohdalla lauseita ”miks SÄÄ…” ja ”mikset SÄÄ…”.

– Jos tulee ryppy, vedä lastalla täysiä yli. Kun tällä tavalla aiheutat lisää ryppyjä, kisko koko vuota irti seinästä ja tunge roskiin. Muista hermostua kunnolla, kuten joka kohdassa.

– Älä tee/hanki mitään kätevää liisteröintialustaa. Keskellä huonetta samalla alustalla tulee hyvä, kun voi kätevästi kävellä ensin lattialle tippuneen liisterin päältä ja sen jälkeen pintapuoli ylöspäin olevan tapetin päältä.

– Pidä taukoja. Esim kuukausi.

– Tapetoinnin aikana älä pidä taukoja. Varsinkaan syömiseen tai juomiseen. Tulee mukavaa sähäkkyyttä hommaan, kun nälkä vähän kopsuttelee mahanpohjassa.

– Jos kuitenkin pidät tauon, käytä se sohvalla istumiseen ja huokaile, kuinka persehommaa tapetointi on.

– Jatka jonain toisena päivänä.

– Rykäse homma loppuun ja totea, että jonkun viisaan (ok meijän äitin) sanat ”yleensä vika seinä menee jo suhteellisen hyvin” pitää kun pitääkin paikkansa.

– Ihastele huonetta aivan silmittömästi ja pidä itseäsi äärettömän kätevänä henkilönä. Älä enää pistä merkille kahtakymmentä ”taulunpaikkaa” ja kaikkia niitä nurkkia ja kohtia joiden ”eteen laitetaan jotain”.

– Ole ihan tosissasi sitä mieltä, että eihän se niin paha homma ollutkaan. Palaa todellisuuteen.

 

Suosittelen!

Puheenaiheet Sisustus Höpsöä