Tag: puhe

Viimeisimmät lapsen jutut taitaa sisältyä kuha-postaukseen (trendikästä! kuha on äiti!), joten heitetään tässä oikeita juttuja odotellessa ilmoille jo tovin muhinut koonti kolmevuotiaan tokaisuista.. Oltiin katsottu lasten ”tiedeohjelmaa”, ja sieltä oli jäänyt mieleen veden olomuodon muuttumista. Lapsi tiesi hyvin, miten jäästä sulaa vettä, vedestä kiehuu höyryä. Sovelsin tätä pilviin ja sateeseen, miten sekin on vähän niinkun […]

Kun täyttää kolme vuotta, avautuu maailma aina vain lisää ja tuo mukanaan monia mietteitä ja kysymyksiä. Kuten esimerkiksi… Miks kissalla on häntä?Miks perunat on keltasia?Miks naiset on ihmisiä?Miks tolla miehellä on tollaset kengät?Miks vauvalle vaihdetaan vaippa?Miks toi nainen on kiukkunen?Miks noi pussaa?Miks meille ei tullut tänään postia?Miks sulla ei oo enää pullee maha? (!!!!!!!!!!!)Miks toi […]

Päiväuniaika lähestyi, ja notkuttiin lapsen huoneessa. M alkoi kasata sänkyynsä unikavereita ja päätyi tyhjentämään sinne pehmolelulaatikosta joka ikisen lelun. Sänky täyttyi kokolailla täyteen jo niistä, mutta hän jatkoi nostelemalla sinne lattialta ”irtoleluja”, vaatekappaleita ja mitä siellä sattuikaan lojumaan. Välillä kävi sängyssään möyrimässä tavaroiden seassa ja kihertämässä. Itse lojuin huvittuneena vieressä nojatuolissa. Sitten M siirtyi kirjahyllylleen […]

Lapsissa on varsin hauskaa se, että ne oppii puhuun. Tietysti se on myös ihan hyödyllinen taito, noin niinkun elämisen kannalta yleensä, mutta on se hauskaakin. Kasvaessaan taapero alkaa heitellä ilmoille ihan oikeita juttuja, joko jotain itse keksimiään tai sitten muilta kuultuja. Niin, muilta kuultuja… en ihan oikeesti tiedä mistä M on kuullut esimerkiks lausahduksen ”ei […]

Jeejeejee, vihdoinkin mäkin oon voinut kirjotella ylös kaikkia lapsen ilmoille heittämiä juttuja ja tokaisuja, jotka omasta mielestä on luonnollisesti kaikista hauskimpia ja ihanimpia ja osuvimpia! Harmi vaan, ettei kaikkea ehdi millään saamaan ylös, vaikka tarkoitukseen saatu muistikirjakin on jatkuvasti esillä. Monesti heitot on myös niin tilannekohtasia, että pitäis raapustaa koko selostus ylös, mutta iloksi myös […]

Totta tosiaan. Ajattelin ennen, että lapsen puhumaan oppiminen on kätevää kommunikoinnin takia ja hauskaa lapsukaisen juttujen takia. Mutta näiden lisäksi se on myös äärettömän hyödyllistä! Ei nimittäin tartte enää silmä kovana seurata mitä lapsi tekee, vaan voi rauhassa lueskella lehtiä ja siinä kahvin hörimisen ohessa toisella korvalla kuunnella taaperon selostusta omista tekemisistään ja vasta tarpeen […]

Jos nyt unohdetaan se, että lapsi alkoi ylipäätään puhua ”vasta” lähes 2-vuotiaana, niin nyt totean: kyllä se vaan on etevä! Ja taitava! Ja älykäs! Ja viisas! Ja sanoinko jo paras ja mahtavin! Siis M on niiiin fiksu ja kaikkea mahdollista, se oppii puhumista ihan kauheeta vauhtia. En voi tajuta, että reilu kuukausi sitten se sano […]

Kuinkahan monta kertaa oon kuullut, että kun lapsi vähän aloittelee puhumista, voi kehitystä tulla hurjissa ryppäissä. Yleensä tää on tullut ilmi suunnilleen joka kerta, kun puhumisesta on ollut puhetta. Mun oli kuitenkin vähän vaikee uskoo sitä, koska M tuntui pysyvän samassa vaiheessa yli puoli vuotta, niissä lopputavuissa. Vajaa kuukausi sitten riemuitsin, että muutamaan sanaan oli […]

Kyllä, lapsemme puhuu! Kuten otsikosta huomaa, ihan selkeitä sanoja. Tai sit äidin realismi alkaa pikkusen lipsuun. M on puheen kehityksessä ollut pitkään melkein samassa vaiheessa, oikeestaan jo puolen vuoden ajan. Ymmärrys on kyllä lisääntynyt sekä puheen ymmärtämisessä että itse tapailussa, joot ja eit ja muut reaktiot tulee ihan järkeviin kohtiin. Muutaman kerran on tullut kahden […]

M on puheen saralla nyt siinä kultaisessa vaiheessa, että mä ja E ymmärretään paljonkin mitä se sanoo ja tarkottaa, mutta muut välttämättä ei. Sanat voi olla sinnepäin, lopputavuja tai jotain omaa keksintöä. Lähes päivittäin käytettynä ne kuitenkin on itellä ymmärryksessä (ja höpsispöpsisvanhemmilla osin jo myös käytössä. M esimerkiks sanoo kinkkua kuijaks [ilm. ”kinkkua” –> lopputavuna […]