Minun keskenmenotarinani

Tässä se nyt on koko komeud… karmeudessaan. Toivottavasti jollekin on apua, juuri tällaisia kokonaisia tarinoita itse olisin viime kuukausien aikana toivonut internetistä löytäväni, mutta aika vähän niitä oli. Tarkentavia kysymyksiä saa esittää ja voin tarinaa muokatakin myöhemmin, jos tuntuu jotain olennaista jääneen pois. Omansa voi linkata vaikka kommentteihin. Luen itse mielelläni ja varmasti muutkin asian kohdanneet.

Raskaus/tuulimunaoireet:

Minullahan ei ollut juurikaan raskausoireita, tämä voi viitata normaalia alempaan raskaushormonitasoon, mutta toisaalta joillekin ihan normaalia.

Ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa, minulla oli pari päivää menkkamaista vuotoa ja kuvittelinkin niiden olevan kuukautiset. Vuoto kuitenkin loppui ennen kuin kunnolla alkoikaan.

Raskaustestit olivat ja pysyivät sen ajan kun testailin vähän hailakoina. Joillakinhan se ei tarkoita mitään. Mutta minulla se tarkoitti hidasta raskaushormonin nousua, joka voi viitata tuulimunaraskauteen. 

Naama tuli aika pian plussatestin jälkeen täyteen aiempaa kipeämpiä finnejä ja ne levisivät myöhemmin myös selkään (siellä ovat pysyneetkin).

Reissussa tunsin välillä huonoa oloa. Johtuiko se sitten auringosta, jostain mitä olin syönyt tai raskaudesta, tosi vaikea sanoa.

Oudoin raskausoire tilanteen tietäen oli se, että minulle muodostui alavatsalle linea negra. Itse mietin, että johtuiko se mahdollisesti siitä että sain alkuraskaudesta niin paljon aurinkoa. Sehän kun kai on vain joku ihon pigmenttimuutos (?).

Sanoisin myös, että jollain tapaa tiesin alusta asti ettei kaikki ole hyvin. Jos kaikki olisikin ollut hyvin, olisin pistänyt tunteen varmasti pessimismin piikkiin. Että voi olla myös sattumaa. Toivottavasti jossain vaiheessa saan verrata tunnetta siihen, joka tulee kun kyseessä on normaali raskaus.

Tuulimunan toteaminen:

Ensimmäisessä varhaisultrassa kävin kun raskaus oli ovulaation perusteella 6+2-4. Lääkäri ei nähnyt alkiota, mutta jotain mitä hän luuli ruskuaispussiksi.

Lääkäri ajoitti raskauden tuolloin viikoille 5+. Liian vähänhän se oli, mutta vaikka yritin selittää ovulaatioajankohdan olevan selvillä, lääkäri valoi meihin jostain syystä toivoa. Että joskus näin käy ja voi silti olla kaikki ihan hyvin. Kohtukin on kovasti taaksepäin kallellaan. Sitä ja tätä. 

Eniten harmittaa näin jälkeenpäin tässä se, että mieshän luuli kaiken olevan hyvin – kun lääkäri kerran sanoi niin. Itsehän olin googlannut jo niin perusteellisesti, että tiesin mitä siellä olisi pitänyt näkyä. ”Jos siellä nyt ei jo jotain oo, niin ei sinne mitään tuukaan”, sanoin miehelle lääkäristä lähtiessämme, mutta hänestä ylireagoin. Harmittaa, etten käskenyt hänen googlata asiaa, olisi ehkä selventynyt hänellekin tilanteen vakavuus kun hän olisi nähnyt mitä siellä olisi pitänyt näkyä.

Uusintaultrassa 9+- (näin myöhään siksi, että olimme välissä matkoilla) toinen lääkäri ei nähnytkään sitten kuin reippaasti kasvaneen tyhjän raskauspussin ja ihmetteli, miksi aiempi lääkäri oli luullut nähneensä ruskuaispussin. Jotain siellä oli, mutta ei tullut selväksi mitä.

Kun minulle eka ultra oli suurin shokki, oli toinen miehelleni. Hänhän oli edelleen toivossa, että kaikki voisi olla hyvin. Toki itselläkin pieni toivon kipinä oli jäljellä, lääkäreiden auktoriteetti omien tuntemusten yli on melkoinen.

Tuulimunan / keskeytyneen keskenmenon hoito ja lääketieteellinen tyhjennys:

Sain kiireellisen lähetteen naistentautien poliklinikalle. Kiireellinen tapaus ei ollut tietenkään, en tiedä ovatko kiireelliset lähetteet yleinen käytäntö. Lääkäri kuitenkin sanoi, että tällä tavoin minun ei tarvitse odottaa viikkoja. Tuntui että päiväkin asian kanssa olisi liikaa ja silloin kuulosti aivan uskomattomalta, että sitä voisi joutua odottamaan tyhjä, mutta käynnissä oleva raskaus sisällään viikkoja. Enpä tiennyt, että niin minulle tulisi joka tapauksessa käymään.

Polilla asia vielä todennettiin ja sain kirjalliset ohjeet (joissa muuten keskusteluavuksi tarjottiin ainoastaan sairaalapapin numeroa, hoi nykyaika missä olet…) ja lääkkeet tyhjennyksen kotihoitoa varten. Yritin olla jotenkin superreipas, olisi voinut kai enemmänkin kysellä. Sain kolme päivää sairauslomaa, mutten käyttänyt niitä, koska todistuksessa luki diagnoosina tuulimuna. Oma työni luonne onneksi mahdollisti sen, etten sairauslomaa tarvinnut. 

Otin lääkkeet (4 cytotec-tablettia alakautta) seuraavana aamuna ja noin 6 tunnin kuluttua siitä alkoi vuoto ja kivut. Nappailin reippaasti särkylääkkeitä, mutta supistuskivut tuntuivat silti välillä todella pahoilta.

Kipuja kesti vain joitain tunteja ja vuoto ei missään vaiheessa ollut kovin runsasta. 4 päivän jälkeen hain uudet lääkkeet (4 cytotec-tablettia) naistentautien päivystyksestä ja otin ne samana päivänä. Tällä kertaa niistä ei seurannut kipuja, mutta vuoto runsastui hieman.

Kolme päivää lääkkeiden ottamisen jälkeen oli kaupungilla ja aloin tuntea samanlaisia supistuskipuja kuin aiemmin. Lähdin kotiin ja nappailin illan särkylääkkeitä.

Seuraavana päivänä minulla oli vielä hieman kipuja ja sitten aivan salamana alkoi valtava vuoto. Siis kuukautiset x 10 ja kerralla. Olin aika järkyttynyt vuodon voimasta ja se pakottikin minut istumaan pöntöllä ainakin puolisen tuntia putkeen. Kuvailin sitä miehelleni ”hanan avaamiseksi”.

Sitten vuoto jatkui kuukautisten vahvuisena muutaman päivän ja tasaantui sitten tiputteluvuodoksi.

Joulu tuli ja meni ja tiputtelu vaan jatkui välillä niukentuen ja sitten taas runsastuen. Kolme viikkoa tyhjennysvuodon jälkeen vuoto loppui ja huokaisin helpotuksesta. Vuodon loppumisesta oli kulunut kaksi päivää kun harrastimme ensimmäistä kertaa seksiä. Syy, miksi mainitsen tämän, on että seuraavana päivänä olin onneksi kotona, kun tunsin hanan avautuvan uudelleen (en tiedä vaikuttiko se seksi oikeasti, mutta itsestä siltä tuntui). Vuotoa ja hyytymiä tuli paljon, muttei mitään verrattuna ensimmäiseen tyhjennysvuotoon.

Huokaisin taas helpotuksesta, että no nyt se on ohi. Vuoto jatkui tiputteluna. Kunnes muutaman päivän jälkeen olin vanhemmillani kylässä ja tunsin, että hana aukesi taas! Vuoto oli vieläkin vähäisempää kuin aiempina kertoina, mutta edelleen hyytymiäkin oli paljon. Huokaisin taas helpotuksesta, että no nyt se on varmasti jo ohi.

Pari päivää tämän jälkeen kokkailin illallisvieraille, kun tunsin hanan aukevan jälleen. Huh. Nyt. Se. On. Aivan. Varmasti. Ohi. 

Joitakin päiviä tämän jälkee ensimmäisestä tyhjennysvuodosta tuli kuluneeksi vaaditut 4 viikkoa ja tein kotona raskaustestin. Se näytti edelleen haalean positiivista.

Soitin polille ja sieltä tuli käsky ultraan. Ultrassa näkyi vieläKIN reippaasti raskausmateriaalia ja kaavinta-aika sovittiin viikon päähän (uudenvuoden jonot sairaaloissa).

Pari päivää ultran jälkeen koin taas kerran hanojen aukeavan ja taas tuli hyytymiäkin runsaasti. Soitin uudelleen polille ja sieltä käskettiin vielä kertaalleen ultraan ennen kaavintaa. Ennen ultraa tein raskaustestin, joka oli negatiivinen. Huokaisin helpotuksesta ja olin ihan varma, että kaavinta voidaaan perua.

Ultrassa näkyi kuitenkin yksi pieni ripale raskausmateriaalia jossain aivan kohdun perukoilla. Lääkäri sanoi, että se voi sieltä tulla itsestään, mutta voi olla tulemattakin. Tässä vaiheessa olin tehnyt keskenmenoa jo viikkoja, joten hän ei suositellut että sitä jäädään enää odottelemaan ja vaikka kaavinta pelotti aivan hirveästi, en minäkään enää ollut valmis odottelemaan.

Kaavinta:

Kaavintaa varten piti varata koko päivä, joten ilmoitin töihin jo aiemmin, että olen sairauslomalla sen päivän. Sanoin pomolle asian olevan henkilökohtainen, eikä hän ole siitä sen enempää kysellyt. Sairauslomatodistuksenkin toimitin suoraan hr:ään ja tällä kertaa siinä luki pelkkä koodi, jonka varmasti googlaamalla saa selville jos vaivautuu.

Menin osastolle jo aamulla juomatta ja syömättä ja sain ilokseni kuulla pääseväni ensimmäisenä operaatioon. Diapam naamaan ja sairaalakaapu päälle ja odottelemaan hetkeksi. Lääkäri kävi selostamassa toimenpiteen melko ytimekkäästi ja kyseli muutaman kysymyksen perusterveydestä. Diapam vaikutti aika kivasti, sillä leikkaussaliin siirryttäessä olo oli jo vaihtunut jännittyneestä melko rennoksi eikä pyllyn näyttely salilliselle ihmisiä tai gynetuoliin kiipeäminen aiheuttanut lainkaan ahdistusta.

Kaikki selitettiin minulle koko ajan ja sitten anestesialääkäri toivotti hyvää yötä. Nukutus pelotti minua etukäteen eniten ja muistan viimeisen ajatukseni olleenkin että ”en varmasti nukahda tähän.” Sitten heräsin 30 minuuttia myöhemmin heräämössä, josta hoitaja työnsi minut sitten osastolle virkoamaan. Sain ruokaa ja ensimmäinen vessakeikka piti tehdä sairaanhoitajan kanssa. Lääkäri kävi vielä selostamassa toimenpiteen, tapaus oli ollut ihan selvä, hän oli pihdeillä poistanut yhden ainoan pirulaisen riekaleen sitä raskausmateriaalia ja sanoikin, että toipumisprosessi tulee varmasti olemaan nopea. 

Kaiken kaikkiaan olin sairaalassa viitisen tuntia ja mies tuli minua hakemaan kotiin. Olo oli iltapäivään ehkä hieman pöhnäinen, mutta kipuja ei ollut ja verenvuotokin aika vähäistä. Sitä kestikin vain muutaman päivän.

Kohtutulehduksen ehkäisemiseksi suihkuttelin aina vessassa käynnin jälkeen vielä useampana päivänä. 

Positiivista: 

Minua hoitanut henkilökunta oli joka paikassa todella asiantuntevaa ja mukavaa. Olin tosi tyytyväinen, ja vähän yllättynytkin, saamastani palvelusta. Jotenkin tuntui, että ahdinkoni ymmärrettiin ja minua kuunneltiin. Ikävä tilanne hoidettiin parhaalla mahdollisella tavalla, mitä henkilökuntaan tulee.

Kritiikkiä: 

Eri sairaanhoitopiireissä hoidetaan keskenmenot todella eri tavoin. Cytotecien määrä, tehdäänkö lääkkeellinen tyhjennys kotona vai sairaalassa, jälkihoito-ohjeet – kaikki nämä ovat erilaisia ja kansallista ohjetta ei ilmeisesti ole. 

Enemmän cytoteceja olisi voinut olla kohdallani toimiva ratkaisu.

Jälkitarkastus tai tyhjennyksen tekeminen sairaalassa olisivat varmasti säästänyt minut viikkojen piinalta.

Saamani jälkihoito-ohjeet olivat mielestäni myös epäselvät. Vuodolla tarkoitetaan keskenmenon hoidossa pelkkää verenvuotoa, itse luulin hyytymien kuuluvan asiaan. Ehkä jos ohjeissa olisi lukenut, että jos hyytymiä tulee vielä tyhjennysvuodon jälkeen ja pitää ottaa yhteyttä, olisin ehkä siinäkin tapauksessa säästynyt tältä.

Näistä aion laittaa sähköpostia potilasasiamiehelle, en tiedä onko oikea taho, mutta ehkä sieltä selviää.

Tilanne nyt:

Elämä on palautunut todella nopeasti samoille urille kuin se oli viimeksi lokakuussa, fyysiset oireet ovat selän aknea lukuunottamatta tiessään. Mieli on tosi hyvä, haikeutta tulee välillä, mutta se pitkä kärsimys, pelko, ahdistus ja suru ovat nyt pois. Ne jäivät sairaalaan. ”Ihan kuin joku olisi leikannut pienen palan aivojakin siinä nukutuksessa”, totesin miehelle.

Olemme jo harrastaneet seksiäkin, mutten käynyt kyllä ostamassa kondomipakettia, vaikka yrittämisen aloittamista suositeltiinkin lykättävän ensimmäisiin kuukautisiin asti. 1,5 kuukauden tauon jälkeen täytyy kyllä sanoa, että ei tässä nyt ihan normaalirytmiin tuosta noin vaan hypätä (eikä tässä mitään kondomisähläystä enää olisi kaivattu, kun molempia vähän jännitti muutenkin) eli ehkä tässä nyt ei käy kumminkaan. Ja ilmeisesti kielto on vain siksi, että uuden raskauden kestoa olisi sitten vaikeampi arvioida eikä mitään varsinaista fyysistä estettä uudelle raskaudelle ole. 

Ensimmäisiä kuukautisia tässä nyt sitten vielä odotellaan. Arvio on 4-7 viikkoa kaavinnan jälkeen. Että pahimmassa tapauksessa yrittämisen jatkaminen lykkääntyy maaliskuulle. Jos näin käy, on yrittämisen aloittamisesta kulunut 10 kuukautta, joista 5 kuukautta vietettiin yrittäen ja 5 kuukautta epäonnistuneesti raskaana ja siitä toipuen.

Vähän ahdistavathan nuo luvut ovat, mutta yritän nyt olla vielä stressaamatta sitä ja nauttia nyt tästä. Hyvästä olosta. Se minulla nyt on, ekaa kertaa niin pitkään aikaan.

Aiemmat tekstini raskaudesta ja keskenmenosta aikajärjestyksessä:

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/projektipaivitys-sekoilua-isolla-assalla

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/paksuna-0

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/edelleen-varovaisesti-paksuna

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/raastava-alkuraskaus

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/varhaisultra-liian-varhain

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/keskenmenolista

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/kukaan-ei-kuollut-tilanne

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/hyasintin-runtake

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/vuosi-2014-ja-siita-eteenpain

http://www.lily.fi/blogit/vauvakuumeeton/50paivaa-keskenmenoa