Mitä sitä oikein haluaa, jos haluaa lapsen?

Sinänsä varmaan ihan hyvä evoluutiollinen piirre tässä lisääntymisbisneksessä, että jälkeläiset syntyvät söpöinä pikku paketteina. Sellaista kun on paljon helpompi haluta, kuin esimerkiksi teiniä (toki ihan vaan jo sellaisen pusertaminen ulos tiedätte-kyllä-mistä olisi varmaan monelle syy jättää lastenteko sikseen).

Ja sana vauvakuumekinhan sen sisältää. Vauvasta sitä kuumeillaan. Koska itse en kuumeile, en oikein tiedä miksi tai mistä. Onko ne nuo pienet jalat?

Vaikka se lapsi syntyy näppärässä koossa, niin teininhän kaikki kuitenkin lopulta saa. Teinin, joka pitäisi jaksaa kantaa läpi ne ankeat vuodet ja sitten toisessa päässä lähettää maailmalle. Mielellään sellaisessa kunnossa, että se pärjäisi omillaan.

Jos siis saisin lapsen nyt, niin vuonna 2029 (hahahaha, nyt kun kirjoitin tuon vuosiluvun tajuan, että sehän on aivan absurdi!) meillä asuisi rasvatukkainen veemäinen teini. Tosi vaikea sanoa, millainen itse olen 15 vuoden kuluttua, mutta ehkä minulla rahkeet silloin jo riittäisi. Tällä hetkellä osaisin olla sille lähinnä varmaan kaveri.

Ja siis ei, en ole päättänyt että haluan aloittaa ”Meille teini 2029”-projektin, mutta hauskuutan itseäni ajatuksella. Ja sori harhaanjohtava otsikko, mutt onhan tänään sentään aprillipäivä.

Vauvakuumeilijat, mistä haaveilette? Onko se samalla lapsikuume? Tai teinikuume?