Parisuhteen Area 51
”Kai sä tiedät mitä se tarkoittaa?”
”Hä?”
”Niin, että nyt se ois mahdollista.”
Mies sanoi sen, mitä en ollut vielä kuukautisista hihkumiseltani ehtinyt edes ajatella.
Nythän olemme siirtyneet uudelle alueelle. Sille tuntemattomalle vyöhykkeelle, jossa lasten yrittäminen periaatteessa voitaisiin aloittaa. Emme olekaan ennen olleet täällä. Hui!
Ehkä alkuvuoden olen tuudittautunut siihen ajatukseen, ettei asia vieläkään ole niiiiiin ajankohtainen (vaikka liian vähäisestä pähkäilystä minua ei varmaan voi kukaan syytää). Ei se ollut jotenkin konkreettista. Odotin niin kiukulla kuukautisia alkavaksi, etten oikeastaan ajatellut sitä mitä ne sitten tarkoittavat.
Vaikka tiedän lasten yrittämisen käytännön olevan mahdollisesti aivan jotain muuta ja mieskin lähtee työmatkalle toiselle puolelle maapalloa, mutta periaatteessa ensi viikolla voisi olla elämässämme ensimmäinen sellainen hetki, että voisimme saada alulle lapsen.
Kääk! En meinannut pystyä kirjoittamaan tuota viimeistä lausetta. Tuntui niin pelottavalta. Ja todelliselta. Ja nyt tunnustus: myös hiukan kutkuttavalta.
