Onks nää niitä oireita?

Viime viikon lopulta asti olen ollut varma, että sairastun seuraaviin tauteihin:

– Flunssa

– Kuume

– Oksennustauti

– Ruokamyrkytys

– Joku kamala tauti, missä koko ajan väsyttää

– Joku kamala tauti, missä ei pääse sängystä ylös ja kun pääsee niin huippaa

– Joku kamala tauti, joka turvottaa vatsaa ja röyhtäytyttää

On siis väsyttänyt ja ollut ajoittaista huonoa oloa. Itse olen varma sairauksista, joita ei sitten kuitenkaan kuulu eikä näy, mies on sanonut jo useaan otteeseen: ”eikö tuo nyt kuulu tuohon asiaan?”. Ehkä ne kuuluvat, viimeksi ei ollut tällaista.

Sitten on ollut oireita kuten pientä vuotoa ja niskakipua. Niistä tietysti olen diagnosoinut keskeytyneen keskenmenon ja kohdunulkoisen raskauden jo useaan kertaan. Viimeksi ei ollut sellaisiakaan.

Raskaus on nyt viikolla 7. Aiemmista suunnitelmista poiketen menemme varhaisultraan jo tällä viikolla. En pysty odottamaan kauempaa. Viimeksi olin näillä päivillä, kun kävimme ensimmäisessä ultrassa. Muistelen, että silloin tuntui, että olisin ollut raskaana paljon pidempään kuin miltä nyt tuntuu.

Ensimmäinen neuvola on varattu ensi viikolle. Hurjaa. Viimeksi se piti perua.

Yritän olla ajattelematta noin. Että, mitä viimeksi oli ja piti.

Mutta kai se oman lisänsä näihin ensimmäisiin viikkoihin tuo. Että jännittää aivan helvetisti. Niin paljon, ettei oikein kirjoittaakaan mistään uskalla.

Perhe Raskaus ja synnytys

Kiitollinen nainen

Olen tullut raskaaksi kaksi kertaa viimeisten kuuden kuukauden aikana.

Jos kaikki menee tällä kertaa hyvin, saamme lapsen vielä tänä vuonna. Se oli ajatuksissa, kun melkeinpä tasan vuosi sitten projekti aloitettiin. Että vuonna 2015 meille voisi tulla lapsi.

Katkeruus on kadonnut kuin taikaiskusta. Koska vaan voi luonnollisesti käydä mitä vaan ja katkeruuden tunteet ovat varmasti siinä tapauksessa vielä aiempaa vahvempia, mutta jos tämä näin nopeasti alkanut toinen raskaus onnistuu, niin tajuan päässeeni helpolla. Vaikkei se nyt ihan mennytkään niin kuin Strömsössä, mutta ei elämä aina mene.

Kaikesta tästä olen ihan mielettömän kiitollinen.

Pelko kaihertaa hieman edelleen taustalla, mutta yleisfiilis on jotenkin erilainen kuin viimeksi. Luottavaisempi. Olen jopa tehnyt yhden raskaushankinnan jo. Jotain mitä viime kerralla en olisi todellakaan uskaltanut tehdä sen kuuluisan jinxin pelossa.

Luottamusta lisäävät myös faktat: 1) tuulimunan toistuminen on hyvin epätodennäköistä ja 2) kiljuvan punaiseksi värjäytynyt toinen viiva raskaustestissä. Sellaista en viimeksi nähnyt.

Näiden lisäksi miehen mielestä huono onnemme on nyt käytetty. Itse en usko, että huonoa onnea jaetaan samankokoisilla kauhoilla kaikille, mutta onhan se lohduttava ajatus.

Lisäksi nyt kun olen kokenut keskenmenon kerran niin tiedän, että siitä voi selvitä. Alkuvuonna vielä tuntui, etten koskaan kestäisi toista samanlaista. Mutta nyt tiedän, että kestäisin. Kestin ja selvisin.

Ja olen aivan varmasti vahvempi ja ymmärtäväisempi ihminen kaiken seurauksena. Jos ei se tapa, niin se vahvistaa. Kamala klisee, jota ei koskaan kannata sanoa akuutissa hädässä olevalle ihmiselle, mutta jälkeenpäin sen tajuaa todeksi.

Tässä seison nyt vahvana, ymmärtäväisenä, luottavaisena ja kiitollisena naisena, joka on 6. viikolla raskaana. Aurinkokin paistaa.

Perhe Raskaus ja synnytys