Tämä kaavinnan jälkeinen kierto on nyt ollut täydellisiä yllätyksiä täynnä. Toiveeni heti raskautumisesta ovat hiipuneet aika minimaalisiksi, joten suhtaudun tähän kiertoon nyt enemmän sellaisella tieteellisellä kiinnostuksella. Netistä löytyi aika niukasti muiden kaavinnan jälkeisiä kokemuksia, joten ehkä näistä minun merkinnöistä on sitten tulevaisuudessa jollekin muulle hyötyä.

Kaavinnan jälkeen verenvuoto oli todella niukkaa ja kesti kotiutumisen jälkeen muutaman hassun päivän. Vuotoa oli lähinnä pyyhkiessä. Jos jonkunlainen ovulaatio on tapahtunut, uskoisin sen olleen kp11. Silloin tuntui samanlaisia oireita, joita olen löytänyt itsestäni ovulaation aikaan aiemmin. Lisäksi ovulaationi on aiemmin ollut kp11. Nyt en tosin ole jaksanut taistella ovulaatiotestien kanssa, koska ne näyttävät minulla plussaa myös raskaushormoneista eikä minulla ole tällä hetkellä mitään tietoa, onko kehossani niitä vielä ja jos on, niin paljonko. Kuitenkin tuolloin kp11 tuli kirkasta verta kuin hanasta valuttamalla yhtäkkiä illalla ja tällaiset kuukautiskierron ulkopuoliset vuotamiset ei ole minulle tuttuja ollenkaan… Googlen mukaan kyseessä saattaisi olla ovulaatiovuoto, mutta muut ovat kuvanneet omaa kokemustaan sen parissa lähinnä ruskeaksi tuhruvuodoksi, ja omani oli kaukana siitä.

Ruskea tuhruvuoto alkoi kolme päivää tämän yhtäkkiä alkaneen ja yhtä nopeasti päättyneen veriryöpsähdyksen jälkeen ja ilmeni lähinnä pyyhittäessä. Sitä kesti noin päivän. Epätoivoisen naisen toiveikas pää nousi tietysti pystyyn tästä ja alkoi elätellä toivetta kiinnittymisvuodosta, jollaisesta minulla ei myöskään ole minkäänlaista aiempaa kokemusta. Lopulta jouduin tyrmäämään tämän toiveikkaan ääneni sillä, että tuskinpa kiinnittymisvuoto tulisi kolmen päivän päästä ovulaatiosta. Samaan aikaan tuhruvuodon kanssa oli lievää kuukautismaista kipuilua, mistä en ole aiemmin kesken kiertoa kärsinyt.

Nyt on siis kp18 ja olen jo saanut kokea ties minkälaisia mystisiä vuotamisia. Onko kellään kaavinnasta omakohtaista kokemusta? Liippaako lainkaan siihen mitä teillä on ollut?

Yksi hyvä puoli tässä epämääräisyydessä on. En usko enää tippaakaan mahdollisuuteen tulla raskaaksi tässä kierrossa kaikkien näiden uusien epämääräisyyksien jälkeen. Pystyn jopa suhtautumaan kroppani sekoiluihin hieman huumorilla, tyylillä mitäköhän tämä uusi päivä tuo tullessaan. Ja huumoria tarvitaan nyt paljon, että pää pysyy edes jokseenkin kasassa.

Tämän koettelemukseni johdosta olen hieman alkanut kyseenalaistamaan ihmisten tilannetajua. Osa näistä voi toki johtua omasta herkkyydestäni eivätkä varmasti olisi loukanneet muita saman tilanteen kanssa painivia, mutta osan puolestaan luulisin olevan itsestäänselvyys jokaiselle, vaikka ei olisi samaa käynytkään läpi.

Ei, en halua keskustella aiheesta enkä kuulla, kuinka meillä varmasti tärppää pian ja viimeistään parin kuukauden päästä olen taas raskaana. En halua ihmisiltä moisia paineita, enkä ole kertaakaan sanonut haluavani uudelleen mahdollisimman pian raskaaksi, joten et voi tietää, marssinko kenties seuraavaksi kohdunpoistoon vai synnytyssaliin. Ahdistun siitä, että ihmiset ympärillä alkavat nyt kyttäämään, kauanko uuteen tärppiin menee aikaa.

Kiva kuulla, että sinun vauvallasi, jolla on laskettu aika samana päivänä, kun minulla olisi ollut, on kaikki todella äärimmäisen hyvin. Mukavaa, että sinun verikokeesi palasivat huippuarvoilla. Harmillista, että olet koko ajan väsynyt ja huonovointinen ja raskaus vie kaikki energiasi. Mutta olenko minä tosiaan oikea henkilö, jolle sinun tulee kaikista näistä käänteistä laittaa viestiä? Eikö olisi KETÄÄN muuta, joka voisi olla oikeasti aidosti iloinen puolestasi ilman murskaavaa raivoa ja surua sisällään? Ja oikeasti, olisin mieluummin väsynyt ja raskaana kuin masentunut ja ei-raskaana, joten älä valita.

Ihanaa, että serkkusi raskaus menee hyvin ja ei ole ollut ongelmia sillä saralla. Kyllä, varmastikaan hänelle ei ole käymässä näin kuin minulle kävi. En ole kuitenkaan koskaan tavannut serkkuasi, joten tuskin olisin tästä kiinnostunut, vaikka olisinkin yhä raskaana. Mutta juuri nyt tuon kuuleminen sattuu.

Ja kiitos instagram siitä, että tarjoat minulle joka päivä vauva -ja mahakuvia tuutin täydeltä, vaikka kieltäydyn katsomasta ja tykkäilemästä niistä!

Ja suuri kiitos jokaiselle, joka on kysellyt ahkerasti kuulumisiani ilman, että on tuonut tätä tapahtumaa esille ja pysynyt normaalisti lähipiirissäni pelkäämättä minua. Ja suuri keskisormi niille, jotka ovat systemaattisesti karttaneet seuraani ja minua, ettei se nyt vaan ala puhua siitä. Ei hätää, en ole kertaakaan puhunut tästä kellekään enkä ole aikeissa puhua.