Kävin eilen akupunktiossa. Olin epätoivoinen stressitilanteeni kanssa ja olin valmis kokeilemaan mitä vaan sen lievittämiseksi. Lisäksi salaa haaveilin, että se käynnistäisi normaalia hormonitoimintaani nopeammin takaisin käyttöön.
Olin lukenut hyviä kokemuksia kyseisestä toimenpiteen suorittajasta, joten astelin varmoin ja toiveikkain elein hänen vastaanotolleen. Luulin, että akupunktiota kestäisi koko tunnin, mutta ensimmäiset puoli tuntia kartoitimme kehoni nykytilannetta. Akupunktion suorittaja katsoi kieltäni ja kokeili pulssiani. Kyseli ulosteen laadusta ja muista kehoni toiminnoista. Sen jälkeen, kun on viikko sitten maannut haarat levällään lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja antanut tuntemattomien hoitajien ronkkia alapäästään veristä limaa ja vienyt verisiä klönttejä vaipoissaan nähtäville ja analysoitavaksi ei ollut enää lainkaan kiusallista keskustella esimerkiksi tästä ulosteen laadusta.
Minut diagnosoitiin munuaistyypin ihmiseksi. Se tarkoittaa sitä, että jos munuaisteni toiminta on huonolla mallilla, myös mielenterveyteni ja muun kehoni tasapaino järkkyy. Oli kiinnostavaa saada tämä diagnoosi, sillä olen aina ajatellutkin, että munuaiseni ovat niin sanotusti kehoni heikko kohta ja olen nuorempana kärsinyt pienistä oireista munuaisteni johdosta.
Kielestäni huomattiin, että syön liian vähän lämmintä ruokaa ja liian harvoin. Se pitää paikkaansa. Olen aina ollut vähän kehno syömään, ja saatan olla päiviä syömättä kunnolla. Sain ohjeita hyvään ruokavalioon. Kiinalaisen lääketieteen mukaan kohdussa tulee olla riittävästi lämpöä, jotta raskaus voi alkaa ja jatkua. Niinpä varsinaisen akupunktion alkaessa sain neulat jalkoihini, mahaan, käteen ja pohkeisiin. Neuloja lämmitettiin ja sen jälkeen makasin hetken paikallani odottelemassa tuloksia. Lähdin pettyneenä kotiin, tuntui, ettei stressitasoni laskenut käynnillä lainkaan enkä tuntenut toivottuja vaikutuksia.
Nukuin kolmen tunnin päiväunet akupunktion jälkeen, sammuin kuin lyhty.
Herättyäni stressini tuntui olevan huomattavasti helpottanut. Kohtuni on ollut lämmin ja tulessa siitä asti, sen tuntee koskemalla ja koskematta. Olen sittenkin varovaisesti toiveikas, että siitä olisikin voinut olla jopa hyötyä minulle. Lisäksi alamahaani tuli menkkamaisia kipuja, joita on aiemmin ollut ennen ovulaatiota. Aiemmin hormonitoimintani tuntui ihan lamaantuneelta, nyt oloni alkaa normalisoitua.
Olen jo paljon positiivisemmalla mielellä ja toistaiseksi pakkomielteiset ajatukset ovat laantuneet. Aiempi puolen vuoden raskautumisyrityksemme oli rankkaa aikaa, kun elin kuukausi kerrallaan kierron mukaan enkä oikeastaan elänyt elämääni lainkaan. Suunnittelin kaiken mahdollista raskautta ajatellen eli en suunnitellut mitään vaan odotin ja laskin päiviä. Lakkasin elämästä. Nyt olen päättänyt elää elämääni normaalisti, raskaus tulee, jos on tullakseen. Ainakaan se ei auta, jos taas pistän muun elämän pauselle ja kieltäydyn suunnittelemasta mitään ja kieltäydyn jokaisista illanvietoista varmuuden vuoksi. Viimeksikin raskaus alkoi lopulta sinä kuukautena, kun suunnittelin ja järjestelin muita asioita ja matkustelin, en juurikaan miettinyt kiertoani tai raskautumista. Saa nähdä miten käy tällä kertaa.
