Heräsin tänään myöhään. Huikkasin Stellaa luokseni, joka kipitti makkariin koneensa äärestä. Puhuimme mitä unia olimme nähneet: Stella oli nähnyt unta, että ovikello soi ja oven takana oli ollut miesstrippari, joka olisi halunnut tulla esittämään meille esityksensä. Stella oli kieltäytynyt kohteliaasti sanomalla, ettemme ole ihan kohdeyleisöä ja sulkenut oven. Sitten hän meni vessaan, jossa oli hiippaillut ihkaoikea miniseepra!  Stella päätteli, että miniseepra kuului stripparille, kaappasi sen ja avasi uudestaan ulko-oven. Strippari oli siellä vielä. Lopulta strippari päätyi kuitenkin hengailemaan meille ja se oli loppujen lopuksi ihan hyvä tyyppi. Miksen mä näe ikinä tollaisia unia? Miniseepra!!!

Minulle unet ovat usein ahdistavia. Ne muistuttavat asioista, jotka haluaisi jo unohtaa. Näen myös paljon painajaisia, esim. sellaisia missä eksyn metsään tai jään junan alle.

Onneksi puheenaiheemme vaihtui. En muista, miten siihen päädyimme, mutta aloimme puhua häistä. Vaikka emme ole kihloissa, olemme puhuneet muutamaan otteeseen millaiset häät haluaisimme. Olemme puhuneet myös lapsien hankkimisesta. Haluamme molemmat lapsia. Minulla on ollut vauvakuume jo pitkään, ja sen tietävät kaikki läheiset. Olemme jo suunnitelleet, että kun hankimme lapsia, minä jään kotiin ja Stella on töissä. Tilanne voi tietenkin vaihtua, esim. jos minä en tulekaan raskaaksi tai Stella ei saa töitä. Minä opiskelen alaa, jolla on paljon parempi työllisyystilanne. Haluaisimme 2-3 lasta.

Onneksi meidän ajatuksemme tulevaisuudesta ovat samansuuntaiset ja myös meidän makumme on samansuuntainen. Ei onneksi liian samanlainen, että pystymme ostamaan erilaiset häämekot. Olemme kumpikin naisellisia, joten mekot olisivat siis molemmilla. Täysin samanlaiset mekot olisivat aika kauheat! Homomiehillä se ei niin haittaisi olla samanlainen puku. Valkoinen puku, jossa tuntisi olevansa prinsessa, hohoho. Ja hiukset ja meikki teetettäisiin ammattilaisilla.

Sitten laskettiin huviksemme, että jos menisimme naimisiin nyt, paljonko kutsuisimme väkeä. Ensin saimme varovaisella laskennalla luvun 79. Sitten Stella huomasi, että listasta puuttuvat kummit perheineen. Lista kasvoi lukuun 90! Kavereistakin listalla olivat vain ne läheisimmät, todennäköisesti niitä tulisi kutsuttua lisää. Muuttujia listaan saattavat tuoda iäkkäät sukulaiset ja toisaalta perhettään kasvattavat serkut. Listalla oli paljon pieniä lapsia ja varhaisteinejä, jotka tulisi huomioida järjestämällä jotain viihdykettä. 

Paikaksi mietimme jotain kaunista tilaa, jossa voisi suorittaa sekä vihkimisen, että juhlimisen. Häät olisivat mielellään kesällä (heinä-elokuussa, kesäkuussa on liian kylmä) jolloin vihkimisen voisi toimittaa kauniilla ilmalla ulkona. Mutta Suomen kesästä ei koskaan tiedä, joten sisätilaseremoniaan täytyisi löytyä tilaa. Jonkinlainen vanha kartano olisi esimerkiksi hieno, jossa olisi luonto ja vaikka joku vesistö lähellä. (Ja halpa vuokra tuskinpa)

Ruoasta emme haluaisi säästää, koska se on monille, varsinkin ei-niin-läheisille vieraille juhlan kohokohta. Olisi hyvä, jos ruoka voitaisiin valmistaa juhlapaikalla tai ainakin säilyttää hyvin siellä. Kakkumaistajaiset olivat Stellan mielestä paras kohta häävalmisteluissa. Hakisimme varmaan juomat Virosta. Itse en haluaisi kännätä häissäni ja toivoisin, ettei kukaan vieraskaan tekisi niin. Voisin järjestää hyvin alkoholittomat häät, mutta kun sanoin noin, Stella katsoi minua kuin hullua ja kertoi että sen lempihäissä oli avoin baari. Täytyy myöntää, että se rentouttaisi tunnelmaa, mikä on yksi tärkeimmistä asioista.

Sitten mietimme, missä voisimme säästää. Myönnetään tosiasia, että olemme köyhiä opiskelijoita, joilla on kummallakin hitonmoiset opintolainat. Opintolainan jälkeen odottaa jossakin vaiheessa mahdolliset asunto- ja autolainat, eikä lasten hankinta hedelmöityshoidoilla mitään ilmaistakaan ole. Kutsukortit voisin tehdä itse ja askarrella-paskarrella niistä juuri niin huon, hienoja kuin osaan. Toinen mistä voisi säästää olisi koristelut. Jos on hieno miljöö, tuskin tarvitsee mitään sen eksoottisempaa kuin kukkia pöydälle. Emme tarvitsisi myöskään bändiä, varsinkaan kun niistä moni soittaa varttuneemman väen musiikkia. Kaveri DJ:ksi tai Spotify soimaan!

Ohjelmankaan ei tarvitsisi olla mitään superhienoa, missä on jotain tulennielijöitä tai laulutähtiä. En ainakaan halua mitään nolauksia tai sukkanauhan heittoja, ne voi jättää polttareihin. Jotain hauskaa voisi olla, mutta ei vielä keksitty mitään. Häätanssi voidaan tanssia ja isät ja muut halukkaat saa pitää puheet.

Nämä suunnitelmien määrät tuntuu aika suurelta ja tosi ennenaikaisilta tässä vaiheessa. Mutta musta tuntuu hyvältä puhua niistä yhdessä, niin kuin me tehtiinkin. Huhtikuussa ollaan seurusteltu 5 vuotta.Mä haluaisin jo mennä eteenpäin.

Kuvat: Google kuvahaku