Minulle käy aina näin.

Kerään kaikki ongelmat ja tehtävät samalle ajalle, esim. yhdelle viikolle. Tällä viikolla minulla on synttärit. Paras ystäväni tulee torstaina ja hänen poikaystävänsä perjantaina. Juhlat ovat lauantaina. Täällä pitää siivota, täällä asuu kaksi pientä possua. Viime viikon olin myös lomalla, ja en tietoisesti halunnut tehdä yhtään kouluhommia silloin, kun ajattelin että sitten kun menen taas kouluun, koulujutut tulee tehtyä samoilla tulilla koulun jälkeen. Pah, mitä itsepetosta. Yksi kouluhomma olisi pitänyt palauttaa tänään ja tehdä ruotsin läksytkin (tuntuu niin hassulta puhua ruotsin läksyistä, kun lukiostakin on jo vuosia aikaa).

Tulos: En ole tehnyt mitään järkevää tänään enkä eilen. En uskaltanut mennä kouluunkaan, kun en ollut tehnyt kouluhommia. Sen sijaan olen maannut sängyssä, maannut sohvalla ja maannut koneen ääressä. En ole tehnyt mitään, paitsi tietenkin tyhjentänyt digiboksia hömppäsarjavalikoimista. (Jos vaikka katson Himosiivoojat-ohjelman, saan varmana inspiraation siivota täälläkin!) En ole edes värjännyt hiuksiani, minkä nyt jotenkin voisin jaksaa tehdä. Plaah ja pyh.

Päivät vaan hupenee käsiin, kunnes Stella kyllästyy ja alkaa siivota. Kyllähän hänenkin sitä täytyy tietenkin tehdä, mutta täällä on niin paljon minun sotkuja. Viime hetkellä ennen vieraiden tuloa minäkin alan siivota ja me kinastellaan siitä, miksi näin käy joka kerta, kun meille on tulossa vieraita. Onneksi me ei muuten kinastella. Ja koulujutut jää narikkaan.

Huomenna pitäisi mennä kouluun, käydä katselemassa juhlamekkoa ja mennä terapiaan. Joo.