Stella ja minä
Harjaan takkuisia hiuksiani ja mietin. Olen iloinen, että uskalsin aloittaa tämän blogin. Kun heräsin, mietin vaan lakkaamatta, mitä kirjoitan seuraavaksi. Päätin kirjoittaa Stellasta.
Koska blogini on anonyymi, Stellakaan ei ole oikea nimi. Mutta siitä näkee oleellisen. Se on naisen nimi, avopuolisoni.
En ole koskaan välittänyt miehistä sillä tavalla kuin naisista. Katson välillä, että ompa joku mies komea. Voisin ehkä olla miehen kanssa sängyssä. Mutta en usko, että voisin koskaan rakastua mieheen niin palavasti kuin olen rakastunut joihinkin naisiin.
Minä ja Stella olemme tunteneet yli 10 vuotta. Olemme olleet ystäviä, ennen kuin meistä tuli pari. Se prosessi vei vuosia. Nyt olemme hyvin vakiintuneita ja onnellisia siitä, että olemme löytäneet toisemme. Stella on tärkein asia elämässäni. Minun enkelini.
Kun kömmin aamuyöllä nukkumaan, kerroin Stellalle, että aloitin blogin. Jouduin kyllä kertomaan saman uudestaan myöhemmin kun itse heräsin. Ei saisi häiritä nukkuvaa leijonaa.
Ulkona on jo pimeää. Olin ajatellut lähteä kävelemään ja katsomaan rakettien raatoja. Pimeään ei ole hyvä lähteä.
Kirjoittaminen tuntuu hyvältä.