”Words are wind” – George R.R. Martin

Olen turhautunut sanoihin. Siihen, miten tarpeettomia ne välillä ovat. Ymmärrän niitä ihmisiä, jotka haluavat viettää aikaansa hiljaisuudessa. Inhoan sitä, miten muiden sanoihin tartutaan ja niitä väännellään ja käännellään omien tarkoitusperiensä mukaisiksi. Kuulostan nyt aika katkeralta, mutta minulla oli tässä syvempikin ajatus takana. Kaikille tekisi hyvää miettiä, mitä sanovat, ennen kuin avaavat suunsa. Olen niin monesti tullut ymmärretyksi väärin, etten välillä haluaisi sanoa enää sanaakaan. Monia asioita ei tarkoiteta niin, kuin ne sanotaan.

Mietipä, jos ihmiset eivät osaisi puhua. Leikitään, ettei se muuttaisi yhteiskuntaa, vaan kaikki olisi niin kuin nyt. Mutta ihmiset eivät osaisi puhua. Ei olisi pahantahtoista juoruilua, eikä nimittelyä. Ei typeriä kommentteja tai valheita. Niin. Kuulostan vielä katkerammalta.

Jos keskityttäisiin enemmän tekoihin kuin sanoihin, se voisi antaa meille jotain. Kuuntelisimme enemmän itseämme. Kehomme kertovat meille, mitä tarvitsemme. Tunteita voi ilmaista ilman sanoja.

Tämä aika on ollut minulle aktiivista itsetutkiskelun aikaa. Monien terapiavuosien jälkeen olen mahdollisesti saavuttanut läpimurron ja löytänyt perimmäisen ongelmieni lähteen. Jatkan sen työstämistä, mutta tuloksia saa vielä odottaa. Olen kehittänyt itselleni niin monia ikäviä lieveilmiöitä, että niiden muuttaminen vie aikaa. En varmaan koskaan ole se ihminen, joka haluaisin olla.

Sukellan siis syvemmälle itseeni ja koetan saada vastauksia. Ja ehkä sen myötä ratkaisuja.

Aika ei liiku. Nyt on oikeastaan sama tilanne, mitä muutama viikko sitten. Kävi vain niin, että harjoittelupaikkani vaihtui. Näin on parempi. Minun täytyy ahkeroida vielä muutama viikko, välissä on juhannus rauhoittamassa. Olen saanut tehtyä koulutöitä, mutta niitä on vielä jäljellä ja monet opettajat alkavat olla jo lomalla. Väsyttää.

Nämä ovat niitä ärsyttäviä hetkiä yöllä, jolloin en saa unta, enkä pysty keskittymään mihinkään järkevään. Tuijotan vain pimeään ja tunnen kuinka rintakehä puristuu kokoon.

Juhannus sukuni mökillä on vuoden kohokohtia minulle. Silloin yhteen kokoontuvat sukulaiset neljästä polvesta ja minä otan mukaan Stellan ja parhaan ystäväni. Yhdessäolon lisäksi parasta mökillä on rauha. Usein saavutan siellä syvän rauhan tunteen, mikä ei onnistu missään muualla. Siksi mökki on minulle kaikkein tärkein paikka maailmassa.

Toivon, että pääsisin kouluhuolistani pian ja voisin sitten nauttia rauhassa kesästä. Tämä päivä on tullut vellottua melankolian aalloilla.

Tanssi kanssani pimeässä.

http://www.youtube.com/watch?v=yJL5SE1i0u4