Voiko tämä olla todellista!?!

En nyt kerro kouluasioista, koska tilanne niiden suhteen on auki. Näen vielä opoa keskiviikkona, kerron sen jälkeen niistä lisää. Todennäköiseltä kuitenkin näyttää, etten valmistukaan tämän vuoden puolella. Se tuntuu tosi pahalta, varsinkin siinä hetkessä jos valintakoekutsu tipahtaa postiluukusta.

Sen sijaan puhun nyt asiasta, mikä saattaa muuttaa minun loppuelämäni.

Tilanne lähtee liikkeelle äidistäni. Hän opiskelee työnsä ohella psykoterapeutiksi. Koulutukseen kuuluu mm. opiskelijoiden kesken pidettävää ryhmäterapiaa. Äiti oli siellä avautunut ongelmistani, mikä ajatuksena lähtökohtaisesti on tosi epämukava, vaikka heillä onkin salassapitovelvollisuus. Kuunneltuaan äitini kertomuksen moni osallistuja ja ryhmänvetäjä oli sitä mieltä, että minun ongelmani eivät kuulosta psyykkiseltä vaan paremminkin toiminnanohjaukselliseltä ongelmalta. He suosittelivat, että tekisin neurologisia testejä, mikä kuulostaa aika hurjalta.

Mietin itse asiaa. Tällä hetkellä en tunne itseäni erityisen masentuneeksi. Tiedän terapian tuloksena, mitä teen väärin ja mitä minun pitäisi tehdä asioiden korjaamiseksi. En silti pysty siihen, en vaikka mikä olisi. Tiedostettuani nämä asiat ahdistus vain lisääntyy. Minua tietenkin ahdistaa ja lannistaa huomattavasti se, etten saa kouluasioita hoidettua. Ongelmat vain toistuvat satunnaisten hyvien jaksojen jälkeen. Pelkään, että tämä tie vie minut työkyvyttömyyseläkkeelle ja/tai sossupummiksi. Tulevaisuudenkuvana se on kamala ja itsearvostuksesta ei silloin voisi puhuakaan.

En rehellisesti uskonut, että minulta löytyisi testeissä mitään, vaan olen parantumattomasti paska, patalaiska ihminen, josta ei ole eikä tule yhtään mitään. Äiti olisi valmis maksamaan neurologiset testit (800-1000 euroa), vaikkei saataisi lääkärin lähetettä. Se kertoo, miten paljon minusta välitetään. Päätin, että olen valmis kokeilemaan mitä vaan, mistä voi olla apua. Asia jäi auki ja sovimme, että soittelemme asiasta.

Tänään äiti soitti ja sanoi: ”Googletappa sellainen sana kuin ADD.” Sen jälkeen äiti kertoi, mitä tietoa oli kyseisestä sairaudesta löytänyt. Niin moni kohta täsmäsi, että päätin tutkia myös itse asiaa. Löysin loistavan sivuston, jotka ADHD-diagnoosin saanut nainen oli perustanut vapaaehtoistyönä. ADD eroaa eniten ADHD:stä niin, että ylivilkkautta ei esiinny. Sivulla pystyi myös tekemään testin, jonka mukaan ADD:tä olisi syytä epäillä, jos saa yli 70/100-pistettä. Sain 71. Mitä enemmän luin, sitä enemmän tunsin halua purskahtaa helpotuksen kyyneliin.

Tässä otteita siitä, mitä luin:

”ADD-diagnoosiin pääsy viivästyy usein. Tähän on monia syitä. Lapsilla ja nuorilla ylivilkkauden ja impulsiivisuuden puuttuminen tarkoittaa useimmiten sitä, ettei koulussa esiinny häiriökäyttäytymistä, joka johtaisi tarkempiin tutkimuksiin. Joissain tutkimuksissa on esitetty, että ADHD olisi pojilla jopa kuusi kertaa yleisempi kuin tytöillä. Ero ei kuitenkaan liene todellinen, vaan johtuu ainakin osin siitä, että ADD on jonkin verran yleisempi tytöillä.

Aikuisilla ADD saatetaan sekoittaa johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön, yleisimmin masennukseen. Toisaalta myös ihminen, jolla on ADD saattaa masentua, ja tällöin masennus on yleensä syytä hoitaa ennen kuin lähdetään hoitamaan taustalla olevaa ongelmaa. Samanaikaiset mielenterveyden häiriöt ovat sinänsä varsin tavallisia – jopa kolmella neljästä aikuisesta, jolla on ADHD, on vähintään yksi muu samanaikaissairaus. Yleisin on masennus, jota on noin joka kolmannella. Ihmisillä, joilla on ADD, masennus- ja ahdistushäiriöt ovat hieman yleisempiäkuin niillä, joilla on ADHD. Heillä taas on enemmän esimerkiksi päihdeongelmia tai nuoruuden käytöshäiriötä.

ADD:n ydinoireet voi tiivistää muutamaan sanaan: ei kuule, ei suunnittele, ei tee, ei muista, ei keskity. Yleisesti näitä ihmisiä luonnehtii toiminnan hitaus, joka johtuu useasta osatekijästä: toiminnan aloittamisen vaikeus, toiminnan ylläpitämisen ja ohjaamisen vaikeus.

Tyypillinen esimerkki on kotoa lähteminen: sekä lapsena, nuorena että aikuisena ADD-oireinen henkilö joutuu toteamaan muiden olevan jo ulkona häntä odottamassa, siinä vaiheessa kun ADD-oireinen ihminen etsii vaatteitaan, eikä hän itse ymmärrä, mihin ”aika on hävinnyt”. ADD-oireisen henkilön toiminta on ulkopuolisen silmin poukkoilevaa ja suunnitelmatonta.

Hän häiriintyy herkästi ulkoisista ärsykkeistä ja toisaalta lähtee myös helposti seuraamaan sisäisiä impulssejaan – ”tuli vaan jotain muuta mieleen”. Tarkkaavuuden pitkäkestoinen ylläpitämisen, eli keskittymisen vaikeus on hyvin keskeisellä sijalla ADD:n oireissa. Vieläkin törmää kuitenkin ajoittain väärinkäsityksiin tässä asiassa. ADD ei tarkoita sitä, ettei pystyisi koskaan keskittymään mihinkään. Päinvastoin – ADD-oireinen ihminen saattaa keskittyä erittäin hyvin, jopa uppoutua täysin (puhutaan hyperfokusoinnista tai ”flow-tilasta”) joihinkin asioihin, sellaisiin jotka kokee kiinnostavina tai mieluisina. Toisaalta ikäviin, tylsiin tai työläämpiin asioihin keskittyminen ei onnistu kuin äärimmäisen pakon edessä – kaikilla ei silloinkaan.

Kuten muitakin oireita, tätäkin esiintyy vaihtelevassa määrin jokaisella ihmisellä. Kun arvioidaan, onko kyseessä ADD:n oire, on otettava huomioon oireen vaikeusaste, pitkäkestoisuus ja sen tuottamat ongelmat. Useimmille ihmisille ei-kiinnostaviin asioihin keskittyminen tuntuu työläältä, mutta yleensä siihen silti pystytään. ADD-oireiselta henkilöltä se ei onnistu. Olennaista on tarkkaavuuden erittäin jyrkkä vaihtelu, joka ei ole ”tahdonalaista”.

ADD ei heikennä kuuloa, vaikka monesti siltä tuntuukin – jotkut ADD-oireiset henkilöt ovat jopa vapaaehtoisesti käyneet testauttamassa kuulonsa, varmuuden vuoksi. ADD-oireinen henkilö saattaa kahdenvälisessä keskustelussa pysyä hyvinkin intensiivisesti mukana, etenkin jos keskustelun aihe kiinnostaa. Sen sijaan isommassa ryhmässä tarkkaavuuden ylläpitäminen ei välttämättä onnistu – keskustelun punainen lanka katoaa, ja henkilö saattaa vaikuttaa välinpitämättömältä tai jopa ylimieliseltä.ADD-oireisten henkilöiden unirytmi on varsin usein siirtynyt eteenpäin, myöhäisempään kellonaikaan, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia opiskelussa ja työelämässä. Nukahtamisvaikeudet ovat tavallisia ja unen rakenne saattaa olla pirstaleisempaa kuin muilla, mikä heikentää unen laatua. Myös päiväaikaiset, sinänsä normaalit vireystilan vaihtelut saattavat olla tavallista voimakkaampia, joskus jopa lamaavia.

ADD:n diagnostiikassa on toki muistettava erillisen unihäiriön mahdollisuus, koska lähes mikä tahansa hankalampi unihäiriö, kuten narkolepsia tai uniapnea, voi saada aikaan ADD:n kaltaisen oirekuvan.Ihmiset, joilla on ADD saattavat olla myös varsin ”stimulushakuisia”. Nopea palauteesimerkiksi päihteistä, peleistä tai ”extreme-lajeista” vahvistaa ja ylläpitää toimintaa –muutenhan ADDoireisilta henkilöiltä saattaa tuntua puuttuvan motivaatio ja aloitteellisuus.

Alisuoriutuminen koulussa ja työelämässä, vaikeudet sosiaalisissa suhteissa, eristäminen kaverisuhteista sekä kesken jääneet harrastukset. Toistuvat epäonnistumisen kokemukset ja negatiivinen palaute muokkaavat ADD-oireisen ihmisen minäkuvaa negatiiviseen suuntaan, mikä puolestaan altistaa esimerkiksi masennuksen kehittymiselle.”

Lähde: http://paivitasala.wordpress.com/mita-adhd-on/mika-on-add/

 

”Aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteerit
Hallowellin ja Rateyn ADD:n diagnosointikriteerit osuvine kuvauksineen.
Lähde: Driven to Distraction (Hallowell & Ratey, 1994)

Ehdotus aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteereiksi
Edward M. Hallowell, MD, ja John J. Ratey, MD

Huomautus: Nämä kriteerit perustuvat laajaan kliiniseen kokemukseen, mutta niitä ei ole vielä kenttätutkimuksin todettu tilastokelpoisiksi. Kriteerin voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, jos ominaisuus esiintyy huomattavasti useammin kuin useimmilla henkisesti samanikäisillä ihmisillä.
Luetteloa tarkasteltaessa voidaan huomata tiettyjen teemojen nousevan esiin. Lapsuusiän oireiden klassiset kolme kulmakiveä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus tai levottomuus. Lisäksi on havaittavissa mielialoihin ja niiden vaihteluun, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyviä ongelmia. Yleensä oireet ovat luonnollinen seuraus lapsuusajan kokemuksista.

Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:

1. Alisuoriutumisen tunne, tai tunne siitä, että tavoitteet jäävät saavuttamatta (riippumatta siitä, paljonko on saanut aikaan). Tämä oire mainitaan ensimmäisenä, koska se on yleisin syy siihen, että aikuinen lähtee hakemaan apua. ”Asiat eivät vain pysy hallinnassani”, on tavallinen lausahdus. Henkilö saattaa olla ulkopuolisen silmin hyvinkin menestynyt, tai hän saattaa ponnistella eteenpäin ja kuin labyrinttiin eksyneenä kykenemättä hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Vaikeus toimia järjestelmällisesti. Useimpien ADD-aikuisten keskeinen ongelma. Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen saattavat saada aikuisen pois tolaltaan, kun hänellä ei enää ole turvanaan koulun luomaa rakennetta eivätkä vanhemmat enää järjestä asioita hänen puolestaan. Pienet velvollisuudet voivat kasautua valtaviksi kompastuskiviksi. Tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen tuntuu kaatavan koko maailman.

3. Jatkuva vitkastelu tai aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen herättää ADD-aikuisessa niin suurta vastenmielisyyttä ja epäonnistumisen pelkoa, että hän lykkää ja lykkää aloittamista, mikä tietenkin vain lisää tehtävään liittyvää ahdistusta.

4. Monta rautaa tulessa, vaikeus saattaa projekteja loppuun. Seurausta kohdasta 3. Kun yhtä tehtävää lykätään, tilalle tulee toinen. Päivän, viikon tai vuoden loppuun mennessä aloitettuna on lukuisia projekteja, joista montakaan ei ole saatu valmiiksi.

5. Taipumus sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta erityisen huolellisesti huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Innostus tempaa ADD-aikuisen helposti mukaansa kuten ADD-lapsen. Mieleen tullut idea on sanottava ääneen, jolloin tahdikkuus ja asiallisuus saavat väistyä lapsenomaisen riemun tieltä.

6. Toistuva stimulaation etsiminen. ADD-aikuinen hakee jatkuvasti elämäänsä jotakin uutta, jotakin ulkoista, mikä vetäisi vertoja sisällä poukkoilevalle pyörremyrskylle.

7. Taipumus pitkästyä herkästi. Seurausta kohdasta 6. Tylsistyminen ympäröi ADD-aikuista kuin viemäri, joka uhkaa imeä kaiken energian ja jättää ihmisen janoamaan lisää virikkeitä. Tämä saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka se itse asiassa on suhteellista kyvyttömyyttä ylläpitää kiinnostusta pitkiä aikoja. Vaikka ADD-aikuinen kuinka haluaisi olla kiinnostunut, hänen akkunsa tyhjenee nopeasti.

8. Ajatusten harhailu, vaikeus keskittyä, taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken sivun tai keskustelun – tähän liittyy usein kyky ylikeskittyä ajoittain. ADD:n tunnusomainen piirre. Ajatusten harhailu on täysin tahatonta. Toinen osapuoli saattaa vain yhtäkkiä huomata, että ADD-aikuinen ei enää kuuntelekaan. Harvinaislaatuinen ylikeskittymiskyky on myös tavallista, mikä todistaa, että oireyhtymässä ei ole kyse tarkkaavaisuuden puutteesta vaan tarkkaavaisuuden epätasaisuudesta.

9. Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista.

10. Vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan. Toisin kuin voisi luulla, tässä ei ole kyse auktoriteetteihin kohdistuvasta asenneongelmasta. Pikemminkin kyseessä on pitkästyneisyyden ja turhautuneisuuden ilmenemismuoto: ADD-aikuinen kyllästyy tavanomaisiin toimintatapoihin ja kiinnostuu uudenlaisista lähestymistavoista, ja toisaalta turhautuu siihen, ettei kykene toimimaan oletetuilla tavoilla.

11. Kärsimättömyys; alhainen turhautumiskynnys. Kaikenlainen turhautuminen tuo ADD-aikuisen mieleen menneet epäonnistumiset. ”Voi ei, taas käy näin”, hän ajattelee. Niinpä hän ärtyy tai vetäytyy tilanteesta. Kärsimättömyys liittyy stimulaation tarpeeseen, ja ulospäin saattaa näyttää siltä, että henkilö on epäkypsä tai tyytymätön kaikkeen.

12. Impulsiivisuus, joko verbaalinen tai toiminnallinen. Ilmenee esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien muuttamisena ja uusien aikataulujen tai urasuunnitelmien toteuttamisena. Tämä on yksi vaarallisimmista aikuisiän oireista, tai toisaalta – impulssin mukaan – yksi hyödyllisimmistä.

13. Aiheeton ja loputon huolestuneisuus; taipumus vuoroin etsiä näköpiiristä huolen aiheita, vuoroin jättää huomaamatta todellisia vaaroja tai olla piittaamatta niistä. Tarkkaavaisuus muuttuu huolestuneisuudeksi, kun sitä ei keskitetä mihinkään tehtävään.

14. Tunne uhkaavasta tuomiosta, epävarmuus, ja toisaalta ajoittain taipumus ottaa suuria riskejä. Tämä oire liittyy sekä tarpeettomaan murehtimiseen että impulsiivisuuteen.

15. Mielialojen ailahtelu, masennus, etenkin ihmisestä tai projektista irrottautumisen yhteydessä. ADD-aikuiset ovat alttiimpia mielialojen epävakaudelle kuin lapset. Suurelta osin tämä johtuu heidän turhauttavista kokemuksistaan ja/tai epäonnistumisistaan, mutta osittain se on myös oireyhtymään liittyvä biologinen ominaisuus.

16. Levottomuus. Aikuisen käytöksessä ei yleensä näy sellaista ilmiselvää yliaktiivisuutta, jota lapsilla saattaa esiintyä. Sen sijaan havaittavissa on hermostuneen oloista energisyyttä: vaeltelua, sormilla naputtelua, istuma-asennon vaihtelua, toistuvaa pöydästä tai huoneesta poistumista, ärtyisyyttä paikallaan ollessa.

17. Taipumus riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Riippuvuus saattaa kohdistua päihteisiin, kuten alkoholiin tai kokaiiniin, tai toimintaan, kuten uhkapeleihin, shoppailuun, syömiseen tai työntekoon.

18. Jatkuvat itsetunto-ongelmat. Ne ovat vuosien ehdollistumisen suora ja ikävä seuraus: ADD-aikuinen on vuosien ajan saanut kuulla olevansa kömpelys, kummajainen, alisuoriutuja, laiska, tyhmä, omituinen ja niin edelleen. Vuosien turhautuminen, epäonnistumiset tai vain riittämättömyyden tunne johtavat itsetunto-ongelmiin. On hämmästyttävää, miten sinnikkäitä monet aikuiset ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

19. Puutteellinen itsearviointikyky. ADD-ihmiset eivät ole kovin taitavia arvioimaan itseään. He eivät hahmota tarkasti, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Tämä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja paljon mielipahaa.

20. Perheessä esiintynyt ADD:tä, maanis-depressiivisyyttä, masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai muita impulssien hallintaan tai mielialoihin liittyviä häiriöitä. Koska ADD on perinnöllinen ja liittyy näihin muihin mainittuihin taipumuksiin, on tavallista (mutta ei välttämätöntä), että perhetaustasta löytyy tällaisia ongelmia.

Lapsuudessa on havaittavissa ADD:n merkkejä ja oireita, vaikka virallista diagnoosia ei välttämättä ole tehty.

Oireet eivät johdu muusta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta.”

Lähde: http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/

 

Mikään mitä luin netistä ei tietenkään ole diagnoosi, mutta syy mennä lääkäriin. Tiedän, että on olemassa paljon luulosairaita tai muuten vain epätoivoisia ihmisiä, jotka googlettelevat itselleen diagnooseja, niitä saamatta. Mutta minusta tämä asia tulee selvittää. Voisin saada syyn, miksi käyttäydyn näin. Voisin saada lääkehoitoa, joka helpottaa oireita. Voisin saada toiminnanohjauksellista terapiaa. Voisin saada elämäni takaisin.

Kiitos Äiti! <3