Huh. Tiistai-iltana muhun tarttui joku kamala vatsatautipöpö ja oon ollut aikalailla pois pelistä siitä asti. En oo voinut mennä töihinkään kun päässä heittää ja heikottaa. Miehen luokalla varmaan puolet ovat sairastelleet ja olinkin ihmetellyt miten me oltiin selvitty näin pitkään ilman mitään… 

Nyt täällä sohvanpohjalla mietin, että kasvaako sitä ikinä niin aikuiseksi ettei tällaisina sairasteluhetkinä haluaisi kaikkein mieluiten olla omien vanhempien hoivassa kotikotona. Koska sinne mä nyt teleporttaisin itseni jos se olisi mahdollista. Ei sillä etteikö oma mies mua hoivais, mutta hänellä itselläänkin on ollut hiukan kipeä olo ja lisäksi on aamusta iltaan koulussa silti. Keskiviikkona mies haki jääkaapin täyteen hedelmiä ja omenamehua. Oivalsin myös ettei ole mitään parempaa sairasteluruokaa kuin vesimeloni! Siinä on tarpeeksi nestettä että saa tasattua nestetasapainoa ja hedelmäsokeria verensokerin ylläpitämiseksi ja sitten se on vielä niin hyvää. En toki voi tietää onko oikeesti noin, mutta hiukan kuumeisena ja kun mikään muu ei mene alas, niin vesimeloni on loistava helpotus.

No mutta, mun on pitänyt kertoa muutamia juttuja täältä Tanskasta jotka on eri tavalla kuin Suomessa. 

Ensinnäkin lähes kaikissa busseissa on ilmainen WiFi. Sitä voi käyttää kuka tahansa bussilla liikkuva henkilö, ilmaiseksi. Busseihin ei kuljeta etuovien kautta kuten Suomessa, vaan yleensä mennään sisään keskiovista tai takaovista. Keskellä bussia on maksuautomaatti jonne voi maksaa matkan kolikoilla (matkaa ei siis makseta koskaan kuskille) tai sitten voi klipata oman ”klippekort”:nsa siihen tarkoitettuun leimaamislaitteeseen. Klippekort on siis oikein perinteinen, meillä Suomessa vanhanaikainen tapa maksaa bussimatka. Muistatte varmaan nuo pahviset bussikortit, joissa oli 10 matkaa per kortti ja joka piti leimata kun astui bussiin. Mä muistan nuo kortit lapsuudestani, olin varmaan silloin ala-asteella kun ne oli käytössä Suomessa. Mutta täällä Tanskassa niitä käytetään edelleen. Kahden alueen (2 zones) klippekort aikuiselle maksaa 140 kr. Kertamaksu kolikoilla on aikuiselle (1-2 alueella) 20 kr. Oma hinta ja korttinsa on myös kolmelle alueelle, mutta mun ei ole niin kauas koskaan tarvinnut matkustaa. Täällä ilmeisesti myös parhaillaan testataan jotain hiukan modernempeja elektronisia kortteja, mutta ne eivät kai toistaiseksi vielä ole käytössä? Käteisen ja klippekort:in lisäksi olemassa on vielä ns. kuukausikortti, sekin pahvinen, jolla voi matkustaa kuukaudessa niin paljon kuin haluaa. 

Täällä on myös todella yleistä että bussiin tulee lipuntarkastajat, joten suosittelen maksamaan matkan, oli se sitten miten lyhyt tahansa. Jos ei bussilippua tai leimattua klippekort:ia löydy, sakko on muistaakseni 700 kr. Oon kulkenut jonkin verran bussilla ja lähes joka toinen kerta lipuntarkastajat hyppäävät bussiin jossain kohtaa matkaa. 

Kaikkein helpointa ja edullisinta on tietysti kulkea pyörällä. Niin mäkin teen, ainakin niinä päivinä kun ei kovin paljon sada. Aarhusin kaupunki ikäänkuin viettää mereen… tai siltä se tuntuu. Ydinkeskusta on lähellä merta kun taas koko muu kaupunki tuntuu olevan mäkien päällä. Minne ikinä lähdetkin keskustasta niin joudut todennäköisesti menemään ylämäkeen. Meillä kotimatka keskustasta on reilu 6 kilometria, lähes pelkkää ylämäkeä. Täällä myös tuulee lähes aina ja jotenkin kummasti sekä meno- että tulomatkalla on vastatuulta. Joka tapauksessa kotikadulle päästessä on aina voittajafiilis ja mukava tieto siitä että voi pian lössähtää kotisohvalle. 

Viimeisenä asiana pitää nyt vielä mainita, että olen nyt vihdoin yksi cooleista tanskalaisnuorista, koska hankin aivan superhienot Adidaksen lenkkarit. Ei tietenkään lenkkeilykäyttöön, vaan jokapäiväiseen kadulla tallaamiseen! Jos tulette tänne, niin katselkaapa ihmisten kenkiä… Väitän että näin kevään tullen, joka toisella, ellei jokaisella, on jonkinlaiset lenkkarit jalassa. Pillifarkut, lahkeet hiukan kääräistynä että nilkat vilkkuu ja lenkkarit. Jes! Eikä siinä, onhan tuollaiset lenkkarit aivan todella mukavat jalkineet. Kevyet ja mukavat. Ta-daa!