Luumuja ja luopumisia

Tänään poljin töistä kotiin ja hymyilin eteisessä odottaville jättimäisille valtion maastokengille. Niihin sopivaa jalkaparia en kuitenkaan kotoa tavannut, poika pääsi lomalle armeijasta kahden viikon tauon jälkeen ja oli viipynyt kotona tasan vaatteiden vaihdon ajan. Mies ehti nähdä vilaukselta, minä vain kengät ja vienon partaveden tuoksun 🙂 .  Armeija on kyllä hyvä totutteluaika ennen kotoa muuttoa sekä lapselle että vanhemmille, ei tule kertariuhtaisua kummallekaan osapuolelle.

Viime sunnuntaina heräsimme miehen kanssa muuten tyhjästä talosta ja mies mietti, että miltäköhän tuntuu kahden vuoden päästä. Silloin kuopus on todennäköisesti armeijassa ja esikoinen opiskelee Helsingissä. Ja me kahden suuressa talossa. Ei hullummalta kuulosta kyllä sekään. Aika aikaansa kutakin.

Pihassa kypsyy ennätysluumusato, oksat nuokkuvat hedelmien painosta sekä alkuperäisessä puussa, että siemenestä kasvaneessa. Muutama päivä vielä ja saadaan syödä niitä oikein urakalla. Lajiketta en nyt muista, mutta se löytynee blogin uumenista hyötytarha-avainsanan alta. Luumut ovat suuria ja makeita, joten sitä voi kyllä suositella.

Kuvan ihana Little lime -hortensia on pienikasvuinen ja sopii kukkapenkkiin. Haaveilen uusista pikkuhortensioista, sivupihalla ei tähän aikaan kuki juuri muuta kuin tämä punatähkä.