Parasta ja pahinta arkeenpaluussa

Olen tänä kesänä lomaillut peräti 7 viikkoa, joista viimeiset viisi putkeen ja maanantaina koittaa työaamu. Kaksi ylimääräistä viikkoa oli lomarahavapaita ja yksi viikko sisääntehtyjä tunteja, joita tuppaa herkästi kertymään. Olen äärettömän kiitollinen työnantajalle tällaisesta mahdollisuudesta ja surkuttelen niitä, jotka joutuvat pätkimään lomaansa tai sitä on vähän. Toki on varmaan erilaista lomailla erilaisista ammateista, omani on sen verran stressaavaa, että koen tarvitsevani pitkän irtioton ja sen tarve tuntuu iän myötä vain kasvavan.

Olemme nukkuneet koko loman 9-10 -tuntisia öitä. Kuvittelin alkuun omaavani univelkaa ja odotin unentarpeen pikkuhiljaa vähentyvän, mutta niin ei käynyt. Eniten huolettaakin huomenna alkavassa arjessa aamuherääminen, vaikka tiedän sen olevan myös parasta. Olen siis nukkunut kaikki ihanat kesäaamut ja nyt pääsen niistä nauttimaan. Toki ottaisin mielelläni lämpötilaan 10 astetta lisää ja ulkona nautitut aamupalat, mutta ainakin ensi viikolla täytynee tyytyä keräämään puuromarjat ja ihastelemaan aamun erityistä valoa kevyttoppatakissa ja olla tyytyväinen, että meillä ei sentään halla ole puutarhaa koetellut. Kuivuudesta huolimatta piha on kukkinut varmaan paremmin kuin koskaan, joskin viime päivien kylmä sää on totaalisesti pysäyttänyt kasvun. Ruukkuliljatkin ovat olleet aukeamaisillaan monta päivää ja niiden odottaminen on piinallista. Toivottavasti elokuussa saadaan vielä nauttia ihanista kesäpäivistä ja -aamuista!