Kuvittelin pitkään, että kaunis puutarha vaatii isoja aloja samaa kasvia puistojen tapaan. Tänä kesänä valtavat jalopähkämö- ja peittokurjenpolvi-istutukseni kukkivat kuivuuden vuoksi melko huonosti ja tajusin, että vievät aivan liikaa tilaa pienestä pihasta eivätkä kukkiessakaan ole yhtään mielenkiintoisia. Katselin paljon kuvia ja yritin selvittää, mikä on upeiden pihojen salaisuus. Päädyin erimuotoisten, -väristen ja -korkuisten kasvien taidokkaaseen yhdistämiseen, polveileviin polkuihin, kivoihin rakennelmiin kivestä ja puusta sekä rehevyyteen siisteydestä silti tinkimättä.

Niinpä tilasin mieheltä 8 säkkiä multaa ja kaivoin monta neliötä vanhoja kasveja pois ja siirtelin tilalle kauniimpia ja väärissä paikoissa kasvavia kasveja. Ostin myös pari uutta pitkään haluaamani kukkaa, jotka olivat mukavasti 70% alessa. Istutin maahan myös talvetettavia kukkia kuten jättiverbenaa, jotta niillekin jäisi tilaa. Päätin myös hankkia lisää tummalehtisiä kasveja, joita minulla on vähän, mutta se jää ehkä kevääseen, perennavalikoimat kun ovat tähän aikaan melko pienet. Aikamoisen urakan olen jo tehnyt, vaikka uudistin vasta paria kukkapenkkiä ja hommaa riittäisi vaikka kuinka paljon. Multaa saisi myös kulumaan ihan määrättömästi, sillä päätin parantaa kasvualustoja samalla vaivalla.

Kuvien loppukesän kukkijoiden nimet avainsanoissa.