Sadepäivien sisustussuunnittelua

Niinhän siinä kävi, että kun ensin kärvisteltiin kuivuudessa, niin sitten saatiinkin sadetta vähän liikaakin. Olen laiska tukemaan kukkia eikä pioneillani ollut ihan täydellistä tukea, joten jonkun verran oksia taittui ja kukat kurottelevat kohti maata. Myös kulkuväylän vierellä kasvavien jättipoimulehtien kukinnot ovat kiveyksellä pitkin pituuttaan. Mutta ei se niin vaarallista ole, saatiin kotiin kukkakimppuja.

Koti on kyllä muuten aika mullin mallin, koska siellä on pojan tulevaan opiskelijaboksiin hankittua kamaa levällään. Olen innokas sisustaja ja on ollut opettavaista yrittää suunnitella nuoren miehen maun mukaan. Poika sanoi heti, että asunnosta ei saa tulla valkoista eikä mustavalkoista. Halusi tummanvihreää ja konjakinruskeaa. Pyrin itselle ostamaan hyvin vähän tavaraa ja vain tarpeeseen, joten on ollut ihanaa, kun on voinut shoppailla hyvällä omallatunnolla. Masentavinta on se, kun tekee jonkun upean alelöydön, esimerkiksi täydellisen eteisen peilin ja sitten poika tyrmää sen. Samoin kävi maton kanssa. Mutta tietysti asunnosta pitää tulla asujan näköinen, itse vähän aina ihmettelen kovin naisellisia koteja, joita itsekin ihailen, mutta joihin en pysty kuvittelemaan miestä :). Nyt pitäisi keksiä fiksu tapa piilottaa sähkökaapin ja lattialämmityksen jakotukin ovet, joskaan ne eivät taida tulevaa asukasta häiritä lainkaan, joten ehkä pitää noudattaa omaa neuvoa, liian sliipattu sisustus ei sovi meidän boheemille jälkikasvulle.