8.6.2013 maikku

Riippukeinu ja kauan haaveiltu lamppu

Olen yksin kotona koko viikonlopun, mikä on melko harvinaista. Suunnitelmissa oli nukkua pitkään, lepäillä, lueskella, ottaa aurinkoa ja nauttia ihanasta kesäpäivästä. Saattelin perheen matkaan ennen aamuseitsemää, mutta sen sijaan, että olisin painunut takaisin pehkuihin, päätin ottaa sitä ennen yhden kuvan siitä uudesta lampunjohdosta. Järkkäri ei toiminut ja päätin ottaa käyttöön pikkupokkarin. Sitä ei löytynyt, koska eteisen laatikot, joissa tiesin sen olevan, olivat järkyttävän täynnä tavaraa. Ajattelin vähän järjestää ylintä laatikkoa ottamalla sen lattialle, mutta sitä ei saanut irti ilman ruuvaria ja ruuviin ei päässyt käsiksi tyhjentämättä laatikkoa. Kamera löytyi, mutta päätin sitten järjestää laatikon kokonaan, kun ne kamat olivat jo valmiiksi lattialla. Tulin siihen tulokseen, että neuvolakortteja, päivähoitomaksupäätöksiä, kotihoidontukilappuja ym. ei ehkä enää tarvita, tai ainakaan niiden paikka ei ole eteisen laatikossa, kun kuopuskin kuitenkin menee jo syksyllä viitoselle. Vaikka kamaa lähti pois paljon, loputkaan eivät mahtuneet järkevästi laatikkoon, joten toiveikkaana seuraava laatikko tyhjäksi, ruuvit irti ja ronskilla kädellä hävittämään tavaraa. Ja sitten kolmas laatikko. Lopulta sain kaikki tavarat juuri ja juuri mahtumaan nätisti laatikoihin ja ajattelin laittaa ne paikoilleen. Tarkemmin ajateltuani työnsin ne paikoilleen ja jätin ruuvit odottelemaan miehen paluuta… Kello oli tässä vaiheessa kymmenen ja päätin, että tänään ostan kauan haaveilemani Block-lampun, kun sen saisi kaksinumeroisella hinnalla. Ei muuta kuin 35 kilometrin ajelu ja kotiin lampun kanssa ja sovittelemaan joka huoneeseen. Päätin sitten samalla vaihtaa siihen olkkarin lamppuun sen uuden johdon. Keittiötikkaat olkkarin pöydälle ja hyvin sujui. Kotimatkalla olin poikennut rautakaupassa ostamassa narua, että saisin vihdoin laitettua riippukeinun. Päätin lopulta kiinnittää toisen pään omenapuuhun ja toisen vajan nurkkaan, mihin piti porata narulle reikä. Aikani haettuani löysin sopivannäköisen sähkövempaimen ja siihen ison poranterän ja jatkojohdon ja sain kuin sainkin reiän tehtyä ja maton ripustettua. Tässä kohtaa olin jo menettänyt pelin, joten päätin hoidella myös pyykit ja tiskit ja ne hernekepitkin. Ja tässä sitä nyt ollaan ja painiskellaan enää lenkin+siiderin+saunan ja siiderin+saunan välillä. Jatkan jutun saunan jälkeen loppuun ja laitan muutaman kuvan mukaan.

Tällainen siitä löhöpaikasta sitten tuli:

Olen haaveillut tästä lampusta varmaan pari vuotta. Kahdesta syystä kannattaa haaveilla pitkään: 1) mieli muuttuu monesti 2) pitkäaikaisen haaveen saavuttaminen on aina moninverroin hienompaa. Nyt pitää enää päättää, että jääkö tähän yläkerran aulan tv-tasolle vai …