Suunnitelmat uusiks, taas

Olen kyllä ihan mestari tekemään ex tempore -projekteja. Eilen luettelin tämän viikonlopun puutarhahommat ja aloitinkin niitä kanttaamalla ja kitkemällä istutusalueita. Ehdin tehdä sitä ehkä vartin, kun etenin koivujen juurelle ja ajattelin pikkuisen niidenkin alta kitkeä, kun niitä ei ole koskaan kunnostettu. Juurella kasvoi vähän pensasangervoja, kalliokasveja, viiruhelpeä ja sinivuokkoa, mutta enimmäkseen heinää. Nyt kymmenen tuntia myöhemmin juurella kasvaa edellisten lisäksi patjarikkoa, jaloangervoa, komeamaksaruohoa, valkovuokkoa, lemmikkiä, jalopähkämöä, vuorikaunokkia, kevätkaihonkukkaa, vuorikaunokkia ja leinikkiä. Lisäksi siinä on luonnonkiviä ja laattakiviä. Eikä siinä vielä kaikki. Koivujen takana majailee kompostori, jonka vierus on ollut melkoinen rytökasa. Nyt siinä kasvaa tuija, serbiankuusentaimia, alppiruusu, mustilanhortensia, pieni kataja, vuorikaunokkia, sammalleimua, pikkutalviota ja akileijaa. Ja näiden välissä kiemurtelee betonilaatoista tehty pieni polku tai rajaus. Huh! Olipahan urakka. Ostotaimet tuli haettua vähän vahingossa, kun mies lähti grilliostoksille ja sopivasti rautakauppaa vastapäätä on taimisto 🙂 Laitoin kasvilajeja noin paljon siksi, että koivujen allahan ei tunnetusti kasva juuri mikään. Josko edes joku näistä selviäisi. Kamerasta loppui akku, joten yleiskuva jäi saamatta, kun keskityin näihin ihaniin kukkiviin patjarikkoihin. Normaalisti en keväisin osta etuajassa kukitettuja perennoja, mutta näitä en pystynyt vastustamaan.