Ajan hermolla

Kesäkuun Kotipuutarha-lehdessä esiteltiin tunturipoimulehti otsikon ’Uusia kaunottaria siimekseen’ alla. Sen viljely on alkanut hiljattain, kun on huomattu kasvin käyttökelpoisuus etenkin reunuskasvina ja maanpeittäjänä. Perenna kuuluu Suomen luonnon alkuperäisiin lajeihin. Kerrankin voin sanoa olevani ajan hermolla (tai jopa edellä), sillä meillä tuo kaverilta saatu kasvi on kasvanut jo vuoden tai kaksi. Siinä on tosi kiva valkoreunainen lehti ja melko vaatimattomat kellertävät kukat.

Samalla kerralla sain myös jättipoimulehteä, joka on mielestäni yllättävänkin suosittu kasvi. Itselläni on vähän vaikea päästä eroon rikkaruohomielikuvasta, kun olen sitä pienempää rikkaruohoserkkua jonkin verran pihasta kitkenyt. Mutta olisihan tuokin toki tosi hieno naapuri monelle kasville, pitääkin vähän selvitellä, minkä kaverina pääsisi parhaiten oikeuksiinsa, nyt kasvaa yksikseen vähän vaatimattomassa paikassa etupihalla pihlajan varjossa.

Yksi lempiakileijalajikkeistani on myös päässyt kukkaan ja niinhän siinä on käynyt, että sekin on toisessa kohtaa pihaa onnistunut risteytymään. Kyseessä on Nora Barlow, jonka terälehtien pitäisi olla terävät. Vähän on huono omatunto, kun näinhän ne alkuperäiset lajit äkkiä katoavat kartalta, mutta kovin helposti tuo kyllä näkyy tapahtuvan, kun nimenomaan tuo taimi kasvaa vielä keskellä neilikkaruusua ja vähän syrjempänä muista akileijoista. Vasemmalla aito ja oikealla risteymä, jossa kaikki kukat ovat erilaisia kuin alkuperäisessä, mutta myös keskenään vähän eri näköisiä.

Ja koska kukkivia on nyt niin paljon, niin tässä vielä pari uutta kukkaan päässyttä, eli vasemmanpuoleinen tuoksu(?)kurjenpolvi ja oikeanpuoleisin kanadanvuokko. Keskellä viiruhelpi ja mukavantuoksuinen illakko.