PROVENCE NYT JA AINA: talo
Otsikko on lainattu hauskasta Peter Maylen kirjasta, jonka eka osa on nimeltään Vuosi Provencessa. Meillä esikoinen lukee kirjoja paraikaa ja ajattelin itsekin ne lukaista taas uudestaan, ovat juuri sopivaa kesälukemista. Meikäläisen Provence-innostus on jo vanhaa perua. Parikymppisenä menin työväenopistoon viinikurssille, mistä syntyi vieläkin toimiva viinikerhomme. Vähän myöhemmin aloitimme entisen poikaystävän (nyk. miehen 🙂 kanssa ranskan opinnot myöskin työväenopistossa ja niitä tahkottiin ehkä 7-8 vuotta. Viini ja kieli ovatkin varmaan ne avaimet Ranskan-rakkauteen, sillä kielitaito tuolla syvällä maaseudulla on todella huono, ihan niinkuin Suomessakin, paitsi että tuolla on paljon turisteja ja englanti helpottaisi arkea. Kun ärrä alkoi sorista, niin kielitaitoa lähdettiin testaamaan pariin otteeseen omalla autolla ja teltalla vähän pidemmällä kaavalla ja pienemmällä budjetilla. Kävimme myös isolla kaveriporukalla jalkapallon MM-kisoissa, jolloin meillä oli vuokralla parin viikon ajan kaksi taloa ja sen jälkeen kiersimme vielä Bordeauxia. Keskemmällä Ranskaakin on käyty kerran lasten kanssa, mutta siellä oli kylmää ja sateista ja Pariisissa toki monta kertaa. Lasten kanssa tämä oli vasta toka kerta noilla huudeilla, edellisestä kerrasta ehti vierähtää 5 vuotta. Oli mukava todeta, että teinien kanssa matkustelu on paljon antoisampaa, vesipuistot voi jättää väliin, jaksavat kävellä, eivät oksenna serpentiiniteillä ja tarvittaessa voivat jäädä keskenään pulikoimaan, jos kukkulakylien kiertely ei kiinnosta. Toisin sanoen tällä lomalla näimme ja koimme aika paljon enemmän kuin edellisellä Provencen-reissulla.
Tämä on siis eka osa vain viikon kestäneeneen reissun kuvausta. Muutama päivä piti vetää henkeä, etten sortuisi liikaan ylistämiseen, mutta tunnustettakoon, että ennen kotiinlähtöä ehdotin jo perheelle kahden viikon tai peräti kuukauden lomaa samassa talossa ensi kesänä ja lentokentällä taisin jo ehdottaa eläkepäivillä tuonne muuttamistakin. Eli kovin objektiivista (tai ytimekästä) lomakohdekuvasta ei ole luvassa 😉
Lähtöpäätös syntyi suht nopeasti säiden takia. Pari viikkoa ennen h-hetkeä varasimme Norwegianin lennot ja Interhomen talon. Talosta sai jo 25% viime hetken alennusta. Talo näytti kuvissa melko onnettomalta, tähtiä oli kolme ja ero viime kesän luksustaloon Espanjassa melkoinen. Olikin tosi ihana yllätys, että talo ja englantilaisen omistajan sisko olivat aivan ihania. Tulimme perille myöhään ja jääkaapissa odotti aamupalatarpeet (mm. itsetehtyä aprikoosihilloa) ja pullo roseeta. Jokaiselle oli kolme pyyhettä ja pesukinnas + laventelipussi ja saippua. Lisäksi talossa oli kaikki pesuaineet, paperit, mausteet, teet, kahvit, sokerit ym., valtava määrä astioita, karttoja, tietokirjoja alueen eläimistä, kasveista, ruuista, romaaneja, cd-levyjä, sähkögrilli, eli ihan kaikki, mitä toivoa saattaa. Pesuaineita ja papereita toivottiin ostettavaksi sitä mukaa kun käyvät vähiin, virallisestihan ne eivät vuokratalojen varustukseen kuulu. Olemme olleet sellaisissa taloissa, joissa ei ole ollut edes suolaa, kattilankansia tai riittävää määrää pikkulusikoita puhumattakaan tiskiaineista tai vessapapereista. Osaammekin nykyään varautua ihan kaikkeen. Matkalaukkuja purkaessani hymyilytti, kun löysin miehen tekemän mytyn jesaria, jolla paikattiin vuotava uimapatja. Ja sappisaippualla putsattiin suklaajäätelö pojan paidasta, valmiit mausteseokset jäivät käyttämättä. Ja hellepäiviin varauduttiin pakastamalla puoliksi täytetyt vesipullot + suihkupullo, jotka täytettiin aamulla kylmällä vedellä. Isot jäämöhkäleet pitävät pienen kylmäkassin ja veden viileänä koko päivän. Koko pulloa ei kannata täyttää, koska sulaa niin hitaasti, että ehtii tulka jano 🙂 Päivälämpötilat olivat viikon aikana 32-35 astetta, mikä oli 6-10 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Meidän hellerajan lukemiin lämpötilan on ennustettu laskevan vasta elokuun ensimmäisellä viikolla. Minulla oli mukana myös pari viuhkaa ja ne olivat huippuhyvät, tosin Tigerin paperinen versio hajosi kovassa käytössä.
Talossa oli kolme makkaria, joista yksi yläkerrassa. Jätimme sen suosista käyttämättä, koska keli oli niin kuuma, vaikka se olikin aivan ihana kylpyhuoneineen. Alakerrassakin oli kaksi kylppäriä ja lisäksi olohuoneen vieressä oli vielä oleskeluhuone, jossa oli vuodesohva. Alakerran lämpötila pysyi koko loman mukavana, kun pidimme kuuman ajan ovet, ikkunat ja luukut kiinni. Asiaa varmaan auttoi se, että talo oli rinteessä. Eli saimme nukuttua koko loman kuin tukit. Uima-allas pysyi myös yllättävän viileänä, +23 oli juuri sopiva viilentämään kunnolla, kuumimpaan aikaan vesi tuntui jopa kylmältä. Itse aloitin aina aamut uimalla muiden vielä nukkuessa. Tosin esikoinen nousi muutamana aamuna ennen minuakin lintuja kuvaamaan. Hän rakensi niille kylpypaikan muurin keskelle, pystytti viereen pari kaunista jäkäläistä oksaa ja kyhäsi aurinkotuoleista ja pyyhkeestä piilokopin, jossa kökötti tuntikausia ja saikin aivan upeita kuvia.
Talo sijaitsi siis jyrkässä rinteessä Luberon-vuorta vastapäätä ja näkymät terassilta ja altaalta olivat huimat. Googlemapsista olimme varmistaneet, että talo sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessä vähän matkan päässä tiestä ja allas on talon takana. Sovellus on helpottanut talonvuokrausta huimasti. Sen avulla tunnistimme yöllä saapuessamme myös oikean portin, sillä navigaattori näytti monta sataa metriä pieleen. Kivinen tontti oli muutama tuhat neliötä ja ihanalla kivimuurilla ympäröity. Siellä oli joitakin upeita betonisia puutarhakalusteita, keittiön oven vieressä iso yrttipenkki, vähän laventelia, oliivipuita ja väkkäräisiä tammia. Allas pysyi täysin puhtaana, mutta reunoilla oli sopivasti puita varjoa tarjoamassa. Lupasimne hoitaa altaan ja kukkien kastelun itse, eli lisäsimme altaaseen vettä ja klooritabletteja ja minä hoitelin puutarhaa, joka oli aivan rutikuiva.
Talo sijaitsi aivan Viens-nimisen kylän rajalla sinne Aptista johtavan tien varrella. Vaikka talo oli rauhallisessa paikassa, leipomo ja ruokakauppa sijaitsivat vain 300 metrin päässä sopivasti kylän tällä reunalla. Eli tuoretta patonkia ja voisarvia syötiin joka aamu. Maanantaisin boulangerie oli suljettu, samoin siestan aikaan. Kävelymatkan päässä olivat myös kylän ainoa pizzeria ja ravintola. Pizzerian terassilta oli hauska seurata pikkukylän asukkaiden touhuja
Maisema omalta terassilta Luberoniin oli henkeäsalpaavan kaunis. Hihattoman paitamekon ostin Stokkan alesta.
Oma allas ja talo aamuauringossa muiden vielä nukkuessa.
Talon sisustus ja varustus oli yhdistelmä Ikeaa ja provencelaista tyyliä, kaikki oli kaunista astioita myöten.
Kauniiden pelargonien takana häämöttää vuokra-automme Opel Mokka. Auto oli muuten tosi hyvä, mutta tavaratila oli aika pieni. Meillä oli vain kaksi pienehköä matkalaukkua + lentolaukut ja ne mahtuivat kyytiin juuri ja juuri. Peruutuskamera oli ahtaissa paikoissa näppärä.
Altaassakin oli ihanat kiviportaat.
Tontin korkeimmalla kohdalla oli hieno näköalapaikka, joka tosin oli niin kuuma, että päivällä siellä ei voinut istuskella. Etualalla kasvoi laventelia ja iso rosmariinipensas.
Näkymä ruokailu-olohuoneesta keittiöön.
Meidän makkari.
Meidän pikkuinen kylppäri.
