Sivupihan siniset

Vaikka uusiakin kukkijoita olisi, ainakin kanadanvuokot, niin nämä siniset tuntuivat pilvisellä säällä tallentuvan kameraan niin ihanan syvän värisinä, että haluan ne tänne ikuistaa, vaikkei niissä mitään uusia lajeja olekaan. Sivupihalla kukkivat edelleen vuorikaunokit, pikkusydämet, akileijat ja kurjenpolvet. Etupihan päässä kukkii nyt myös oikein somasti kurjenmiekka siemenestä kasvatetun luumuntaimen edessä. Tykkään tuosta viime kesänä tekemästäni hakepolusta edelleen tosi paljon. Laitimmaisessa kurvissa syreenin alla oleva hämärä paikka saniaisineen, valkovuokkoineen ja kivirakennelmineen on jotenkin taianomainen. Ja mikä parasta, en löytänyt sateen jälkeenkään yhtään lehtokotiloa omasta pihasta. Huonot uutiset taas ovat ne, että tien toisella puolella oleva puronvarsi on niitä nyt aivan täynnä. Meillä on tien reunassa matala muurikivi, jonka päälle mietin jonkinlaista viritystä, että eivät niin hanakasti siitä meille rantautuisi. Onneksi illalla pihassa lyllersi taas siili, toivottavasti kuuluvat sen gourmeelistalle.

Onnistuin tänään ajoittamaan 14 km työmatkapyöräilyt niin oivasti, että vaikka tuntui, että koko päivän satoi, niin en kastunut laisinkaan. Ehdin jo mieheltä tilata kyydin kotiin, kun ei ollut edes takkia mukana, mutta sade loppui juuri sopivasti, kun olin lähdössä. Nyt voi sitten suht hyvillä mielin keskittyä lähinnä syömiseen, toivottavasti tuo kelikin tuosta paranee.