Ikivihreitä

 

Sisääntulopiha

Maassa, jossa lehtipuut ovat puolet vuodesta paljaita ja tuuleekin kohtuullisen usein, havukasvit ja muut ikivihreät ovat ihan korvaamattomia. Silti niitä käytetään pihoissa aika vähän. Itse voisin kuvitella meille pihan, joka perustuisi erilaisiin havupuihin ja -pensaisiin, kiviin ja joihinkin tarkoin valittuihin kukkiviin kasveihin. Esimerkiksi pensaista alppiruusut, rusokuusamat, jasmikkeet, ruusupensaat ja hortensiat sopisivat seuraksi. Köynnöksistä valitsisin kärhöjä ja hortensian ja perennoista jokusen upeasti kukkivan, esim. värililjoja, pioneja, jaloangervoja ja syysleimuja (kasveja valitessa ja sijoitellessa kannattaa muistaa, että havukasvit ovat happaman maan kasveja, eli niitä ei kalkita). Väreistä pinkki ja valkoinen tai keltainen ja oranssi erottuvat tummista havuista mielestäni parhaiten. Ja paljon sipulikukkia! Itse valkkaisin vielä lisävihreäksi viiruhelpiä ja kuunliljoja. Meillä on peitetty havupuilla näkymät pyykkitelineelle, komposteihin ja tielle. Ja pikkuhavuilla on peitetty korkealla olevaa terassin reunaa ja muut havut ovat vain silmänilona. Vuorimänty ja kääpiövuorimänty ovat edullisia ja nättejä, kunhan vuosikasvaimet leikkaa joka juhannus. Tuivio on aina varma valinta ja siitä saa kranssi- ja kimppupohjat ympäri vuoden. Kääpiökatajissa on upeita värejä ja ne kestävät hyvin kuivuutta ja pallotuija on hauska yksityiskohta. Ja miten hienon jouluasun saakaan ripustamalla havupuihin kynttiläsarjoja. Ne näyttävät upeilta, vaikka talvi olisi lumetonkin. Lisäksi havupiha on äärettömän helppo hoitaa, kitkemisen ja haravoinnin voi unohtaa. Alkuvuosina se tosin saattavat vaatia kevätsuojausta. Eli kannattaa harkita havukasveja, mikäli tykkää vihreästä. Jos haluaa pihaansa väriloistoa, niin silloin kannattaa valita muutama havupuu näkö- ja tuulisuojaksi ja unohtaa pikkuhavut. Pienelle pihalle havupuita valitessa kannattaa varmistaa puun koko, tuhannen neliön tontille ei kannata hankkia heräteostoksena 25-metriseksi kasvavaa makedonianmäntyä ! nimim. kokemusta on.

Lammen reunalla

Näkymä naapuriin ja pyykkitelineille katkeaa tuijilla, jotka kasvavat yllättävän hyvin koivujen alla

Myös avokompostit kätkeytyvät tuijan taakse, vieressä juhannusruusu

Tuivio valloittaa helposti isoja aloja, mutta kestää hyvin leikkausta

Makedonianmäntyä en suosittele pikkupihalle, joskin kävyt ovat upeita

Katajat ovat ikävän piikkisiä mutta niissä on kauniita värejä ja kestävät hyvin kuivuutta

Pallotuija koristeomenapuun takana, seurana pikkukatajia ja pikkutalviota

Vuorimäntyä tai kääpiövuorimäntyä taatanpihlajan juurella, taustalla seppelvarpua

Pikkukatajia rutikuivassa paikassa tiheän kuusen alla, seurana keltapeippiä ja sormustinkukkaa

Meidän villipiha kuusen kätköissä ja ihan omin pikku kätösin tehty heppa (vai olinkohan sittenkin vain työnjohtajana) + yksi monista pihdan taimista, joita pukkaa vähän joka paikasta

Sisääntulon smaragdituijat, näiden lajikkeissa kannattaa olla tarkkana, tämä kaunismuotoinen tuija on vähän arvokkaampi, nimet on usein sotkettu

Ja tuijien juurella tuiviota ja vuorimäntyä, tumma kivi ja havupuut sopivat täydellisesti yhteen

Ja sekaan sopii myös ikivihreä pikkutalvio, joka kukkii keväällä isoin sinisin kukin

Samoin vuorenkilvet suorastaan kuuluvat joukkoon

Serbiankuuset, alppiruusut ja kuunliljat

Serbiankuusen hopean hohtoa

Pallotuija vielä toisesta suunnasta seuranaan seppelvarpua, joka on yksi suosikeistani myös

Seppelvarpu ja vuorimännyt kisaavat, ensimmäinen taitaa voittaa

Olisikohan tämä sinilaakakataja, pikkuhavut kannattaa ostaa alennusmyynneistä, jolloin niitä saa todella halvalla

Tässäkin yksi vuorimänty ja näitä on ainakin toinen mokoma lisää ja japaninmarjakuuset eivät päässeet kuviin lainkaan. Isoja luonnonkiviä meidän tontilla ei valitettavasti ole juuri lainkaan, ne sopisivat näiden seuraan aivan mahtavasti.