Paistaa se päivä risukasaankin

Äitini diagnoosin aiheuttama alkujärkytys takana ja tänään lääkäri soitti hyviä uutisia ja taas tuntuu, että ehkä asiat tästä sittenkin vielä lutviutuvat. Töissäkin oli samaan syssyyn kaikkea ylimääräistä, lomia, työhaastatteluja, kuunvaihteen hommeleita ja nyt nekin alkavat olla voiton puolella, samoin alkuvuoden omat sairastelut ovat toivottavasti nyt takana, tänään pääsin pitkästä aikaa kuntopiiriin ja maanantaina kävin salilla. Ihan 100% kunnossa en kyllä ole, viime yönäkin heräsin yskimään, mutta kun on muita ongelmia, on ihan pakko päästä liikkumaan. Ostin viikonloppuna uudet suksetkin, joita olisi kiva päästä pääsiäisenä testaamaan.

Miehen viikonloppuna ostamat kukat olivat aivan täydelliset tähän viikkoon. En tykkää keltaisesta ja luulin näiden olevan valkoisia, niinkuin edellisessä postauksessa näyttävät. Mitä lähemmäksi pääsiäinen on hiipinyt, sitä keltaisemmiksi nämä ovat muuttuneet, mutta sävy on tuollainen ihanan hempeä, josta minäkin tykkään ja pitäähän pääsiäisenä keltaisia kukkia olla.

Pääsiäiskoristeet olen tammikuun massiivisessa varaston tiivistyksessä (jossa pingispöydälle raivattiin lisätilaa) onnistunut piilottamaan todella hyvin. Jotain pientä löytyy onneksi olkkarin lipastosta ja niihin taitaa olla nyt tyytyminen.