Lokakuinen lauantai

Kaivelin jo muutaman kynttilälyhdyn esiin, jotta piha ei näyttäisi syysasussaan niin ankealta. Jonkin verran väriä vielä löytyy ja ihania nuo ikivihreät tai puoli-ikivihreät perennat, kuten kuvassa laattakivirappujen pielessä kasvavat sammalleimu, sormustinkukka ja myskimalva. Muita vielä vihreitä kasveja ovat valkotäpläimikkä, peipit, vuorenkilvet, jouluruusut ja osa kurjenpolvista. Kuunliljat sen sijaan menivät jo aivan liiskaksi ja päätyivät peräkärryyn lehtikuormaan. Meillä tulee niin paljon perennajätettä ja lehtiä, että kärräämme ne suosista kaatopaikalle keväisin ja syksyisin. Ja vaikka lehtikomposteja on kolme, niin ne eivät aina riitä edes keskellä kesää tulevalle kompostijätteelle. Siilille jätämme yhteen nurkkaan oksia, haketta ja lehtiä enkä muutenkaan puunaa tontin laitoja kovinkaan tarkasti.

Tänään bongasin talitintin kasvihuoneesta nyppimässä lampaantaljaa talvipesän tilkkeeksi. En pysynyt laskuissa, montako poikuetta nuo tintit ehtivät tänä kesänä tehtailla, mutta koko piha on niitä täynnä. Yksi istuskeli tänään myös kumisaappaideni reunalla. Täytyykin muistaa kurkistaa sisään, ennen jalkaan laittamista 🙂