Aika huipakkaa

Kevät etenee nyt niin nopsasti, ettei meinaa ehtiä kaikkea hämmästellä. Tänään oli luumupuun alle ilmestynyt rypäs valkoisia krookuksia. Ei mitään havaintoa, ovatko ne olleet siinä aiempina vuosina, mutta tiheydestä päättelisin, että ovat. Violetit ovat suosikkejani, mutta niin ovat rusakoidenkin. Vaalean liilat ovat yön pimeinä tunteina päätyneet parempiin suihin, tummemmat ovat onneksi saaneet olla enemmän rauhassa. Kovin kauas talosta niitä ei kyllä jatkossa kannata istutella, ikkunan alle nuo ristihuulet eivät onneksi uskaltaudu.

Ensimmäinen lehtoimikkä aukesi pääsiäisenä ja tänään löysin myös jo muutaman ihanan sinisen kevätkaihonkukan. Valkovuokot ja kirjopikarililjat tarvitsevat vielä muutaman lämpimän päivän nuppujen aukaisemiseen.

Lähes kaikki monivuotiset kukat ovat jo terassilla tai kasvihuoneessa, paitsi viikuna, joka on innostunut kasvattelemaan hedelmiä. Jotain on kyllä tainnut jäädä biologian tunnilla minulta väliin, kun hedelmät (tai ainakin ne niiltä näyttävät) alkoivat kasvaa ihan tuosta vain kukkimatta. Viikuna on joka tapauksessa saanut erikoisluvan jäädä olohuoneeseen, se kun on muutenkin niin nätti.

Meillä solisee myös jo pikkuinen suihkulähde. Tai oikeastaan se tätä nykyä lorisee, kun emme viitsi putsailla sihtiä, jolla sen saisi suihkuamaan kauniisti. Varsinkin keskikesällä tahtoo tukkeutua alvariinsa. Näin aikaisin ei ole taidettu pumppua laittaa toimintaan koskaan, useimmiten vasta äitienpäivänä tai aikaisintaan vappuna.

Voi vitsi, ajattelin ryhtyä katsomaan Rimakauhua ja rakkautta tai Greyn anatomiaa, kunnes tajusin, että tänään ei olekaan maanantai. Hyvä puoli tietysti on, että huomenna on jo keskiviikko ja pari  vanhaakin jaksoa taitaa olla näkemättä 🙂 .