Eksynyt peiponpoika

Löysimme tänään autotallin edestä pikkuruisen torkkuvan peiponpojan. Kyhjötti täristen paikallaan silmät kiinni. Välillä vähän raotti silmiään ja sirkutti ja jatkoi uniaan. Tunnin verran odotimme, että tajuaisi lähteä liikkeelle ja sitten nostimme tipun auton nokkapellille, ettei naapurin kolli sitä heti poskeen pistäisi. Sitten alkoi isäpeippo lennellä edestakaisin kovasti kutsuen, mutta ei saanut aikaan mitään reaktiota. Kävimme aina välillä vilkaisemassa tilannetta ja lopulta muutaman tunnin päästä tirppa oli kadonnut. Toivottavasti oli päässyt lentoon. Normaalistihan linnunpoikiin ei saa mennä koskemaan, yleensä emo on lähellä ja homma hanskassa. Työmatkalla olen nähnyt kaksi nokka ammollaan ruokaa huutavaa rastaanpoikaa pyörätiellä eikä niiden kohdalla tullut mieleen etteivätkö pitäisi puoliaan, mutta tämä tipu oli niin kovin pieni, kylmissään ja väsynyt ja alkuun ei emoja näkynyt mailla halmeilla. Emme koskeneet lintuun käsin, joten tuskin tuosta metrin nostosta sille mitään haittaa koitui.

Eikös ole liikuttavan suloinen ?