Elämä edessä

Kummityttö sai valkolakin eilen  ja oli ihana kuunnella, kuinka innoissaan oli pääsykokeista ja ensimmäisestä kesätyöpaikasta. Yllättävän hyvin muistan, kuinka itse olin pankissa kesätöissä ja jännitin ensin pääsykoetuloksia ja sitten yliopisto-opintoja koko kaveriporukan hajotessa eri paikkakunnille. Vuosikymmentä en kehtaa edes kertoa, joskin nokkelimmat sen ehkä pystyvät päättelemään 🙂

Hyytävän kylmä viikko lämpeni onneksi juuri lakkiaispäiväksi, joskin naapuri juuri kertoi, että viime yönä oli hallaa. Minulla on kaikki kasvit uudessa kasvihuoneessani ja odotan kärsimättömänä saavani sinne tomaatteja pelargonioiden sijaan. Ikävää, että mikään vuodenaika ei nykyään tajua käyttäytyä odotuksien mukaan. Toivottavasti kesä korvaa leudon talven ja kylmän kevään.

Kuten kuvasta näkyy, kasvihuoneen lattiasta puuttuvat vielä laatat ja taitavat jäädäkin tältä kesältä. Mekon ostin perjantaina vartissa, ihastuin tuohon kankaaseen oitis. Kotona vasta huomasin, että helma on melko lyhyt, mutta miehen mielestä oli hyvä, joten tällä mentiin lakkiaiset ja saa kelvata myös pariin rippijuhliin. Toissa vuonna ostetut kengät sopivat onneksi väreihin täydellisesti.

Vielä pitimäni ihmetellä, että miksi ainoa oikea lakkiaiskukka on se iänikuinen ruusu, joita jokainen tuo yhden ja sitten niitä on valtava eriparinen kimppu jokaista mahdollista kokoa ja sävyä ja vielä muutama mahdoton värjätty ja kimalteella koristeltu? Kun myynnissä olisi myös ihania pioneja ja liljoja, joista voisi sommitella vaikka miten upeat kimput, vaikka niitäkin tuotaisiin vain yksi. Pitkin hampain päädyin itsekin ruusuihin 🙁