Ensimmäinen työviikko
Ensimmäinen työviikko on takana pitkän kesäloman jälkeen. Työmatkapyöräilyä tuli yli 100 km ja plusliukumaakin heti puolen työpäivän verran, joten olisi ollut mukava aloittaa viikonloppu kunnon yöunilla. Mutta ei se oikein onnistunut, kun toinen pojista tuli lepakkoretkeltä puolen yön maissa ja toinen starttasi jalkapalloturnaukseen kuuden maissa. Ehkä ensi yönä 🙂
Ja tuo alustus selitteli viikon harvaa postaustahtia, vaikka suurelta osin se johtui siitä, että kun kaveri kävi pihavisiitillä, niin häpeäkseni tajusin, että pih näytti tosi epäsiistiltä. Perennat olivat lähes peittäneet laattakivipolut, seppelvarpu muut kulkuväylät ja perennat olivat rönsyilleet pensaiden joukkoon. Kaikki tämähän on tietysti näkynyt näistä kuvistakin, mutta olen yrittänyt ummistaa siltä silmäni. Niinpä raivasin iltaisin pihaa ja siinä vaiheessa kun ajattelin ikuistaa aikaansaannoksia oli aina jo pimeä. Eli puutarhaharrastus on keskittynyt enemmän tekemiseen kuin dokumentointiin ja niinhän sen pitää ollakin.
Ehkä näkyvin muutos on ollut syreenien muotoilu. Kaverilla on aivan upea vanha puumainen syreeni, jolla on muutama vahva runko ja niiden ympärille kiedottuja ohuempia oksia. Ja alle on juuri tehty hieno laattakivipolku ja istutusalue. Tuo alue näyttää ihan taianomaiselta ja haluaisin ehdottomasti meille sellaisen. Niinpä karsin meidän suurimmista syreeneistä juurivesat ja alaoksat ja toivon, että ne kasvavat samanlaisiksi. Jo tuo toi alle valtavasti uutta tilaa, johon voi taas istuttaa liikaa kasveja 🙂 Tämä tuskin oli paras aika leikkaukselle ja suurin osa ihmisistä varmaan haluaa leikata juuri nuo vanhat oksat pois ja pitää pensaan tuuheana, joten en siis kehota ketään seuraamaan perässä, tai ainakin kannattaa ensin seurata, miten tässä käy, kiihtyykö juuriversokasvu entisestään tai kärsiikö kasvi muuten.
Kirjoittelin tuon alun aamutuimaan ennen kahdeksaa ja painelin samantien pihalle jatkamaan projektia, joka hieman laajeni. Eli neljän maissa meillä olikin kaksi polkua, jotka johtavat kivetyltä käytävältä syreenille ja syreenin ympärille jäikin ihan tyhjä tila. Katoin kaikein sanomalehdellä ja omalla hakkeella. Valtava määrä maanpeitekasveja sai lähteä, isompia siirtelin lähemmäksi lajitovereita ja tilalle toin kuunliljoja ja seppelvarpuja. Isabellan syreenistä muotoilin yksirunkoisen, tosin kiedoin taas useamman oksan yhteen ja tuo pitää vielä jotenkin sitoa alhaalta. Tänne varmaan muuttaa myös olkkarin ikkunan alta rungollinen pikkusyreeni, joka jää katolta putoavan lumen alle. Nyt näyttää huomattavasti selkeämmältä. En ehkä osannut tätä hyvin kuvailla tai kuvata ja ennen-kuva jäi ottamatta, mutta aiemmin alue oli täysin sekalaisten ja liian suuriksi kasvaneiden pensaiden ja perennojen peittämä.
