Kahden viikon kasvu

Toisin kuin viherpeukalot yleensä, minä en niin piittaa siitä, mikä on kasvatuksen lopputulos. Upea kukinta on tietysti aina palkitsevaa, mutta nautin jokaisesta kasvavasta versosta, vaikka tietäisin, että lopputuloksena ei tule ainuttakaan kukkaa tai syötävää hedelmää. Tässä taas yksi todiste asiasta. Joulukuun alussa ostaman Princessia näytti tammikuussa lähes kuolleelta ja jokainen normaali ihminen olisi laittanut kasvin kompostiin. Mutta minä en millään raskinut, vaan siirsin ruukun pieneen peltiämpäriin ja laitoin olohuoneen sohvan taakse ikkunan eteen piiloon katseilta valohoitoon. Kahden viikon kasvu on kerrassaan sykähdyttävää, vai mitä sanotte ? Ihanan hennon vaaleanvihreitä uusia lehtiä. Jos tämä pysyy hengissä, pääsee kesällä johonkin ulkoistutukseen, vaikken uskokaan, että enää noita vaaleanpunaisia lehtiä tekee, kyllä vaatimattomammallakin on oikeus elää. Tämä on varmaan jollain lailla kasvatuksen tulos, sillä siskoni ostaa aina säälistä kaikkein surkeimmat kukat 🙂