Karhu, kirkko ja Kadett

Esikoinen lähti kavereiden kanssa kahdeksi viikoksi telttailemaan Lappiin, vei kameran mukanaan ja olen joutunut tyytymään vanhaan kameraan, jota aiemmin pidin tosi hyvänä. Nyt sen värit tuntuvat luonnottoman kirkkailta, tarkennus huonolta ja ilman etsintä kuvaaminen mahdottomalta, mutta sen kanssa on nyt pärjättävä.

Poika törmäsi heti ensimmäisenä päivänä karhuun (ei tietenkään kertonut meille, vaan kaverille, jonka vanhemmat olivat pahaksi onneksi juuri tulossa meille kylään) ja minä seuraan sydän syrjällään whatsappista, että koska on viimeksi ollut linjoilla ja todistetusti hengissä. Möreä-ääninen pitkänhujoppi nuorimies taas lähti juuri kirkkoon korvaamaan rippikoulupoissaoloa enkä kelvannut sinnekään seuraksi. Mihin tämä aika oikein katoaa (enpä olisi uskonut tätä sanovani silloin, kun valvoin kuudetta vuotta samaisen pojan kanssa :)?

Kuvissa on meidän pihan toinen koristeomenapuu, lajike on Kadett. Puussa on jokin tauti vai olikohan se joku ötökkä, joka vioittaa lehtiä. Meinasin sen jo talvella kaataa, kun viime kesänä ei kukkinut lainkaan, mutta onneksi en hötkyillyt, kun ei se näemmä kukintaa haittaakaan. Täältä löytyy kuva tämän puun alkutaipaleesta, ihan en uskonut, että jonakin päivänä ihailen hattarapilveä avatessani yläkerran makkarin verhoja. Puu kasvaa lähes täysin talon varjossa ja olisi varmasti paljon kauniimpi aurinkoisemmassa paikassa.