Keltaisia vattuja

Vaihdoin viime kesänä palapelin keltaisen vatun taimeen ja nyt on ensimmäistä satoa tarjolla. Olisi kiva sanoa, että marjat ovat makeita ja ihania, mutta nämä ovat kyllä aika pieniä eivätkä kovin makeita. Näistä on vähän vaikea tietää, koska ovat kypsiä, melkein pitää kokeilla, että ovatko jo pehmeitä ja irtoavat helposti.

Vadelmat ovat tainneet tykätä kosteasta kesästä, sillä ainakin meidän ovat kasvattaneet valtavasti uusia versoja. Ensi vuonna pitäisi olla paljon marjovia oksia, nyt niitä on aika vähän, mutta satoa tulee kyllä silti ihan hyvin. 

Alemmassa kuvassa on päällimmäisenä villivattuja, joita ei pitäisi kasvattaa lähellä puutarhavadelmia, mutta ainakin meillä nuo villit ovat täysin madottomia ja taudittomia, kun taas puutarhavatuissa on jonkin verran matoja. Mansikoita on tullut jonkin verran, mutta harkitsen kyllä vakavasti niiden hävittämistä, koska suurin osa marjoista on pieniä ja muhkuraisia ja linnut tahtovat syödä komeimmat. En ole tänä vuonna laittanut minkäänlaisia verkkoja minkään marjojen suojaksi, viinimarjoista riittää kyllä rastaillekin ja ne ovat sen verran tyhmiä, etteivät tajua syödä valkoherukoita, jotka ovat mielestäni punaisia parempia.