Kesäkukkakylvöjen välitilinpäätös
Tässä vaiheessa kesää, kun kaikki kylvökset on vihdoin saatu kukkaan, voisi tehdä pienen välitilinpäätöksen. En ollut koskaan ennen kasvattanut petuniaa ja siihen nähden sekä riippapetunian että tarhapetunian kasvatus onnistui ihan hyvin. Suurin virhe oli, että kylvin riippapetuniat aivan liian tiheään. Lobelioiden kohdalla se ei haitannut, koska ovat niin pieniä ja hentoja, mutta petuniat tarvitsevat aikuisina tilaa. Siemenpussista olisi siis pitänyt käyttää vain pieni osa tai harventaa taimet. Aion silti kasvattaa ainakin jonkinlaisia petunioita ensi kesänäkin.
Kukkayhdistelmien suunnittelulle en uhrannut osto- tai kasvatushetkellä ajatustakaan. Tein sen siinä vaiheessa, kun purkit ja taimet olivat edessä, jolloin paljon mitään ei ollut enää tehtävissä. Kaikki muut kesäkukkani ovat pinkkejä, violetteja ja valkoisia, paitsi riippalobeliat sinisiä, joten ihan hirveän hyvin eivät värit rimmaa. Hämmästyksekseni löysin tänään lobeliantaimien joukosta myös muutaman vaaleanpunaisen yksilön. En tiennyt sellaisia olevankaan ja niitä tahdon ensi kesäksi.
Keijunmekon kasvatus oli alusta asti takkuista ja taimet ovat edelleen surkean pieniä eivätkä varmaan ehdi kukkaan laisinkaan. Miinanköynnöksen söivät kirvat ja päivänsinikin on vasta aloittanut kukintansa, kun istutin sen taivasalle eikä selvästikään kauheasti nauttinut tuulesta ja sateesta. Köynnösten kohdalla taidan ensi kesänä tyytyä monivuotisiin.
Riippalobelia on helppo kasvatettava
Muutama ei kuulu joukkoon
Kerrottujen tarhapetunioiden kaikkien kukkien värit eivät sovi kauhean hyvin yhteen, joukossa on punavalkoisia, pinkkejä, violetteja ja sinivioletteja. Kukat ovat kyllä tosi komeita.
Riippapetunioita tuli istutettua ’hieman’ liian tiheään, mutta onneksi voivat kasvaa pituutta myös ylöspäin
Keijunmekon surkean pienet taimet petunioiden joukossa
Jostain syystä tähän purkkiin osuivat kaikkein hailakimmat värit
