Keski-ikäisten lauantaitouhut

On kyllä outoa, kun esikoinen on muuttanut kotoa ja kuopuksellakin paljon menoja. Ollaan nytkin aloiteltu viikonloppua miehen kanssa kahdestaan ja ajateltiin repäistä ja  lämmittää sauna päivällä. Sitä ei ole tapahtunut siis ikinä. Illalla menemme viinikerhoon, jonka vanhin jäsen täyttää 75 vuotta, voi kun itsekin jaksaisi vielä tuossa iässä!

Kerhoa perustettaessa olin juuri omilleen muuttanut yliopisto-opiskelija. Menin ensin yksin työväenopiston viinikurssille ja sen päättyessä perustimme oman viinikerhon ja sain mahtavan kaveriporukan, joka on pitänyt yhtä noin 30 vuotta. Minä taidan edelleen olla nuorin jäsen, joskin myös seuraavaa sukupolvea saadaan välillä pöydän ääreen. Porukka on myös vuosien saatossa kasvanut monella puolisolla ja kaverilla. Korona-aikana olemme kokoontuneet etänä, eli tämä on ensimmäinen kunnon tapaaminen pitkään aikaan. Tapaamiseen on myös yhdistetty kulttuurihistoriaa, kokoonnumme poikkeuksellisesti museona toimivassa rakennuksessa, jonka vaiheista saamme esittelyn.

Yhdellä kertaa siis museokäynti, synttärit ja viininmaistelut. Kuulostaa aika täydelliseltä lauantai-illalta.

Ennen saunaa ajattelin vähän puuhailla puutarhassa. Näin syksyllä innostun aina kasveista, joilla on mielenkiintoisen väriset lehdet ja olenkin jakanut ahkerasti hopeapeippiä ja rönsyakankaalia eri paikkoihin reunakasviksi. Jälkimmäistä yritin myös ostaa ihan tummalehtisenä, mutta ne olivat loppuneet. Uuden kukkapenkin suuret kivet pitäisi myös pestä. Niiden siirtely oli niin kova homma, että se jäi tekemättä eivätkä näytä sateessa itsekseen putsautuvan. Koko penkki näyttää edelleen aika onnettoman väljältä, mutta siihen on nyt helppo istuttaa kukkasipuleita. Ostinkin jo ne valmiiksi, pelkkiä valkoisia kukkia: lumikelloja, krookuksia ja thalia-narsisseja. Kaipa ainakin nuo pienet voisi kohta jo istuttaa, sipulit odottelevat nyt kylmäkellarissa. Ostin myös kokeeksi yhden persianpikarililjan, joka on varjoliljojen ohella yksi kauneimpia sipulikukkia. Yhden siksi, että kappalehinta taisi olla jotain vitosen tienoilla, joten parempi kokeilla yhden kanssa ja hommata ensi syksynä lisää, jos hyvältä näyttää.

Kuvissa usein näin syksyllä kukkiva alppiruusu Cunningham’s white ja pinkki konnanyrtti.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *