Kukkapenkkien suunnittelusta

Yleensä kukkapenkkien suunnittelussa kehotetaan valitsemaan sellaisia kukkia, että kukinta ei missään vaiheessa kesää taukoa. Eli penkki kukkii aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Meidän pihassa tuo ei ole joka kohdassa onnistunut. Tykkään siitä, että samaa kasvia on laajalti, jolloin varsinkaan kapeisiin istutusalueisiin, joita meillä on paljon, ei mahdu niin kovasti eri lajeja, että tuo jatkuva kukinta olisi mahdollista. Tai ainakin niitä kukkijoita olisi sitten vain yksi kerrallaan. Voisiko se olla niin, että samassa penkissä on samaan aikaan paljon kukkijoita ja sitten, kun kukinta hiipuu, niin on naapuripenkin vuoro nousta parrasvaloihin? Tämä lienee ihan ok, varsinkin, jos penkit ovat lähellä toisiaan, kuten meillä nuo oleskelupatiota kiertävät muurialtaat.

Tämä terassia kiertävä muuriallas on niin iso, että siinä tuo jatkuva kukinta on onnistunut melko hyvin. Se alkaa keväällä pikarililjoilla, jatkuu sammalleimulla, pikkusydämellä, mirrinmintulla, akileijoilla, purppurasydämellä, pionilla, maariankelloilla ja näin loppukesästä syysasterilla, konnanyrtillä ja komeamaksaruoholla. Myös mirrinminttu on alkanut kukkia uudelleen. Ja tulinpa siihen istuttaneeksi vielä jakotaimen särkynyttä sydäntäkin, vaikka sille tulee kyllä ahdasta. Konnanyrtti on minulla melko uusi tulokas ja tykkään siitä kovasti. Olen jo jakanut sitä kolmeen eri paikkaan, eli leviää melko mukavasti, mutta ei riesaksi ja kukkii pitkään näin syyskesällä.