Kyllä nyt kasvaa!

Jos jollakulla on puutarhakasvien kanssa kasvuongelmia, niin kannattaa ehkä skipata tämän lukeminen suosiolla. Voisin nimittäin kuvitella, että ärsyttää, että jollain on päinvastaisia ongelmia. En tiedä,  johtuuko viimekesäisestä hevosenlantakärryllisestä, kosteasta kesästä, lauhasta talvesta, kaadetuista koivuista, kuun ja tähtien asennosta vai mistä, mutta meillä kasvaa tänä kesänä kaikki vielä kahta kauheammin kuin aiemmin, eikä aiemminkaan ole tosiaankaan ollut rehevyydessä ongelmia. Aika monta perennaa ja puskaa on taas peittynyt ihan vallan muiden kasvien alle, mistä olen niitä aina muistaessani yrittänyt käydä kaivelemassa esiin. Keväällä oli vielä suuria aukkoja edelliskesän nauhusten, päivänliljojen ja kurjenmiekkojen siirtämisen, tuoksuvattujen hävittämisen ja sen hevosenlantakasan levittelyn jäljiltä. Ajattelin kerrankin harkita tarkkaan, mitä niihin istutan, mutta eipä tarvitse enää harkita, kun ei niitä aukkoja enää ole. Aikas käsittämätöntä. Kai tästä pitää olla iloinen.

Vasemmalla olevat koivuangervot leikattiin muistaakseni toissakesänä ja nyt ne jo taas meinaavat kasvaa tämän polun umpeen.

Tässä ei ole koskaan kasvanut mitään, vaikka kuinka olen yrittänyt. Vieressä on suuria koivuja ja takana kaksi suurta tuijaa + tuoksuvattua. Ei näytä olevan samaa ongelmaa enää tänä vuonna.

Nämä rinneangervot leikkasin tänä keväänä. Nekin ovat jo polvenkorkuisia ja alkavat taas peittää rinteen kivikkokasveja, jotka keväällä intoutuivat yllättävästä tilasta johtuen kasvamaan.

Tämä muuriallas on ihan toivoton tapaus. Menin istuttamaan siihen jälkikäteen seppelvarpua ja nyt se ja tuo kukkiva rönsytiarella ovat peittäneet alleen vuorimäntyjä myöten kaiken. Ja tämä on vielä ihan varjoinen paikka eikä sadettakaan kauheasti tuohon terassin viereen saada.

 Näiden japaninmarjakuusien kasvu on suoraan seurausta vierestä kaadetuista kolmesta koivusta. Ovat kituuttaneet tuossa 10 vuotta kasvamatta mihinkään ja nyt on kaunista vaaleanvihreää kasvua havaittavissa.

Tämä posliinirikko ei kasvanut alkuunsa mihinkään. Lopulta siirsin sen kuivasta rinteestä kosteampaan paikkaan ja on kasvanut sen jälkeen hurjasti. Valitettavasti myös vieressä kasvavat mintut, akileijat ja päivänliljat ovat kasvaneet niin, että tämä on jäänyt aivan piiloon. Ja sama kohtalo on jaloruusuilla, joita tuskin näkyy akileijojen seasta. Joten jonkun täytyy taas muuttaa.

Tässä kasvoi ennen pilarikataja ja sen kuoleman jälkeen tuli taas istutettua vähän liikaa kaikkea, kun en älynnyt, että kasvavat näin valtavasti. Tuolla seassa on yksi japaninruusukvitteni ja Endless summer -hortensia, vaikkei niitä kyllä sieltä hevin löydä.

Tähän tökkäsin yhden ylimääräisen luumuntaimen, joita tuppaa puskemaan luumupuun ympäriltä paljon. En oikeasti uskonut, että se lähtisi kunnolla kasvuun. Samoin juurella kasvavaa kurjenmiekkaa siirtelin viime kesänä vähän joka paikkaan ja nyt niitä oikeasti kasvaa vähän joka paikassa ja kaikki näyttävät kukkivankin jo tänä vuonna. Paikka ei ehkä ole ihan paras mahdollinen ainakaan puulle.