Lapsi ja luonto

Olen onnistunut siirtämään luontorakkauteni esikoiselleni, mistä olen valtavan iloinen. Kuopus sen sijaan ei erota krookusta sinivuokosta, vaikka yhtä lailla olen molempia lapsia kasvattanut ja opastanut. Olen varma, että esikoinen aikanaan hoitelee parvekkeellaan tai pihamaallaan kasveja, ei välttämättä niinkään kukkivia kukkia silmäniloksi, vaan ehkä mieluummin perhoskasveja, kivikkoistutuksia, lammikkoa ja hyötytarhaa. Kuopukselle toivon viherpeukaloa puolisoksi 🙂 Tämä tuli taas mieleen, kun esikoinen tyhjensi omenapuun takana sijaitsevan pikkuruisen lampensa ja alkoi sisustaa sitä uudelleen. Minä tietysti innostuin myös ja vuorasimme reunat kivillä, hiekalla ja sammaleella. Vähän kukkia myös ja itse lampeen rentukkaa ja kurjenmiekkaa. Päätarkoitus on houkutella lintuja juomaan ja kylpemään ja kuvattavaksi. Tuskin maltan odottaa, millaisia tipukuvia tuosta saadaan, kunhan saniaiset kasvavat ja kevät etenee.

Kannattaa antaa lapselle heti pienestä pitäen pieni kasvi- tai kukkamaa tai edes yksi purkillinen hoivattavaksi!