Lauantaiaamut

Tähtiputki

Puuhakas viikko takana, 84 km työmatkapyöräilyä, kuntopiiri, vanhempainilta, tutkimusprojektiin osallistumishommia, esikoisen koeviikon preppausta, kehityskeskustelu ja muutenkin tapahtumarikas työviikko ja vielä yömyöhään kukuttuja Mestarien liigan futismatseja. Olisi luullut aamulla uni maistuvan, vaan ei, heräsin tuttuun tapaan vartin arkiherätyksiä myöhemmin eli ennen seitsemää. Aiemmin olen yrittänyt epätoivoisesti saada vielä unenpäästä kiinni, nyttemmin näistä lauantaiaamuista on tullut sitä harvinaista omaa aikaa, kun ei voi kovasti touhottaakaan, ettei muu perhe herää. Usein olen käyttänyt ajan joko aitoon tai virtuaalisen puutarhakäyskentelyyn, valokuviin ja blogeihin.

Syksyn myötä aamut alkavat jo olla hämäriä ja piha asettua lepoon. Tykkän syksystä muuten kaikin puolin, mutta lehtien putoamisen myötä paljastuvat naapurit vähän ahdistavat. Naapureissa itsessään ei ole vikaa, mutta alueemme rakennuskaava on kovin salliva, kaikki talot hyvin eri aikakausilta ja näkymä on minun yksioikoiseen makuuni liian levoton ja tokihan se kesän täydellisen yksityisyyden katoaminenkin häiritsee. Joka syksy harmittelen samaa, mutta jostain syystä en saa asialle tehtyä mitään, vaikka ikivihreillä kasveillahan asia korjaantuisi. Lähdenkin tästä vähän tutkailemaan, mitä asialle voisi tehdä ja napsimaan muutaman kuvankin, jotta saan tämän jutun liikkeelle. Mukavaa viikonloppua 🙂

Mies innostui mustan kasvihuoneen myötä sutimaan tänä kesänä kaikki muutkin piharakenteet mustiksi. Tässä Bauhausin elementeistä tehty roskissuoja. Ruskeana tuosta näkyikin roskis häiritsevästi läpi.

Sinipallo-ohdake

Syysvuokko