Lomatouhuja

Taatankurjenmiekka

Olenkohan blogannut liian kauan, kun googlatessani kasveja törmään jatkuvasti omiin postauksiini 🙂 . Tänään varmistin tämän omituisenvärisen kurjenmiekan lajiketta ja muistin oikein, kyseessä on taatankurjenmiekka. Törmäsin viisi vuotta vanhaan omaan juttuuni ja positiivista oli, että tämänpäiväinen kuvat ovat sentään parempia, vaikka kirjoittajana en varmaan ole kehittynyt. Luin juuri pari kevään täysien pisteiden yo-ainetta, koska ajattelin vähän prepata kuopusta esseen kirjoittamisessa, mutta totesin kykeneväni korkeintaan kieliopin opettamiseen, niin huikeita olivat.  Kirjoittaminen lienee yksi niitä taitoja, joihin pitää olla jonkinlaista synnynnäistä taitoa, jota ei voi täysin paikata opiskelulla tai harjoittelulla ja niinhän se on aika monessa muussakin asiassa.

Eksyinpä taas ihan totaalisesti keskikesän kukkaloiston aiheesta. Tällä lomaviikolla olen löytänyt itseni aamupuurolautasen kanssa ihastelemassa ensimmäisiä unikkoja ja usein myös jo ennen aamupalaa vatsan kuristessa zoomailemasta joko kameralla tai ilman yön aikana tapahtuneita muutoksia ja nuuhkimassa ruusuja ja syreenejä. Yhteen alennusmyyntitaimeen sorruin Plantagenissa, kun siellä oli pitkään haaveilemaani pinkkiä väriminttua. Puutarhahommia en ole tehnyt juuri muuta kuin leikannut vuorimäntyjen ja kuusentainten vuosikasvaimia, että pysyisivät matalina ja tuuheina. Kuvan kurjenmiekat pelastin keväällä viinimarjapensaan ja pihajasmikkeen välistä ja hätäpäissäni istutin ne ruukkuun, kun en parempaakaan paikkaa keksinyt. 

Lainasin maanantaina kaksi Elena Ferranten Napoli-sarjan kirjaa kesälukemisiksi, mutta nyt näyttää, että eivät taida riittää edes varsinaiseen lomaan asti, sen verran vauhdilla olen osaa 3 ahminut. Joka toinen päivä olen käynyt myös lenkillä, joskin tänään oli pakko pysähdellä ihastelemaan vanamojen ja kämmeköiden kukintaa. Pitääkin laittaa niistä kuvia Instagramin tarinoihin.

Vaikea uskoa, että tästäkin kesästä voisi tulla lämmin ja ihana, vaikka siltähän se toistaiseksi näyttää. Hyttysetkin onneksi katosivat jonnekin yhtä nopeasti kuin aikanaan ilmestyivät. Sain muuten kuvan västäräkin ja suuren sudenkorennon taistelusta, joka päättyi lopulta suuremman voittoon.

Västäräkki vastaan sudenkorento

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *