Loppukesän pimeät illat

Tänään on juhlavalaistuksen testausilta, olen ripotellut kaikki mahdolliset valot ja lyhdyt pitkin pihamaata. Huomasin samalla, että kuutamohortensia on aloittelemassa ihanaa kukintaansa ja ikuistin sen pienten valojen kanssa. Nyt kun illat ovat taas pimenemässä, huomaan arvostavani entistä enemmän kaikkea valkoista, joka näkyy hyvin hämärässä. Jos olisin nyt valitsemassa hortensioita pihaani, pitäytyisin juuri kuutamohortensioissa ja köynnöshortensioissa. Muiden jättimäiset kukat ovat vähän turhan näyttäviä minun makuuni.

Kuvasin myös jaloangervoja. Siirsin vuosi tai kaksi sitten kovin kuivasta ja varjoisasta paikasta serbiankuusten alta pieniä kituvia jakotaimia luumupuun alle ja kuvittelin, että niiden kukintaa saisi odottaa monta vuotta, mutta ovat tykänneet kosteasta puolivarjosta ja nyt ovat jo komeita. Värit ja koot olivat ihan arvoituksia ja niitä tulikin kolmea eri sorttia, onneksi kaikkien angervojen värit sopivat yhteen.

Tykkäisin niin näistä korallikeijunkukista, kun vain löytäisin paikan, jossa menestyy eikä jää muiden jalkoihin.

Ja kukkihan se toinenkin Nelly Moser -kärhö, jos nyt siis sellainen on, oli vain jäänyt tornionjokilaaksonruusun pimentoon. Tässä näkyy heikot raidat, mutta terälehtiä on tässäkin vain kuusi.

Ostin tämän helminukkajäkkärän pikkuruisena kirpputorilta ja nyt on valloittanu ison alan portinpielestä. Jo nimi on niin hauska, että ansaitsee paikkansa minun perennalajistossani, vaikka muuten on aika vaatimaton. Tosin on kyllä vaatimaton kasvupaikankin suhteen, kasvaa minulla melkein pelkässä hiekassa.