Mennään metsään
Vilkaistessani biologian yo-koetta ja sen hyvien vastauksien piirteitä, alkoi suunnittelemani pakkasyöaihe tuntua yhdentekevältä. Esikoisella siis alkoivat eilen yo-kirjoitukset ja totesin juuri, etten olisi osannut vastata yhteenkään kysymykseen yhtään mitään ja valitettavan tuttu huoli nosti taas päätään. Tuleeko valkolakkia, irtoaako opiskelupaikka ja löytyykö paikka maailmassa? Mitä, jos ammatinvalinta menee aivan pieleen? Lapset kasvavat ja huolet muuttuvat, mutta tässä vaiheessa ei voi enää kauheasti auttaa, itse on kunkin opiskeltava ja omat päätökset tehtävä. Ja kokeen voi kuulemma uusia keväällä 🙂
Mutta meillä oli siis ensimmäinen kunnon pakkasyö. Edellisyönä oli jo hallaa, joten kasvit oli jotenkuten suojattu eikä vielä tullut isoja tappioita. Tiedän kyllä, että jos vielä yritän pitkittää ulkokautta, joku kaunis aamu tajuan unohtaneeni hallaharson laiton tai kasvihuonekaan ei ole tarjonnut riittävää suojaa. Niinpä taidan ottaa lisää arkoja kasveja sisään oliivipuun, viikunan ja chilin seuraksi. Reippailin myös ostamaan vähän kukkasipuleita ja kanervia. Taktinen valinta lähteä kävellen liikkeelle, niin ei tule ostettua liikaa. Nyt sitten vain istutuspuuhiin. Keväällä taas muiden Instagram-tilejä katsellessani mietin, että voisiko hommaa kerrankin jotenkin suunnitella, mutta töissä on sen verran paljon suunniteltavaa, että puutarhassa haluan rentoutua. Mistä tulikin mieleen meneilläänoleva Mennään metsään -kampanja. Parempaa yhteistä tekemistä ei olekaan, kuin lähteä porukalla metsään nauttimaan Suomen upeista jokamiehenoikeuksista.
