Mikä mullasta pilkistää

Puutarhahanskat on kaivettu esiin ja viimeisten lumien olisi syytä tajuta sulaa ja sassiin. Meidän alavan paikan tasainen takapiha on tapansa mukaan lumien sulaessa todella märkä, kun maa on jäässä eikä vesi pääse oikein minnekään valumaankaan. Näkymät eivät siis ole mitenkään kovin houkuttelevat tällä hetkellä, varsinkin kun se naapurin kaatunut puu retkottaa edelleen pitkin pituuttaan raja-aidan päällä. Myöskään pojan linnuille tarjoamat ylenpalttiset ruokatarjoilut eivät varsinaisesti kaunista pihamaata. Pitäisi varmaan joskus raaskia tarjota linnuille valmiiksikuorittuja auringonkukkia. Kuvailin kuitenkin jo ensimmäisiä maasta puskevia taimia. Ainakin pikkusydän (kuvassa), komeamaksaruoho (kuvassa), patjarikko (kuvassa), vuorikaunokki, ritarinkannus ja akileija kasvavat jo. Lumikelloista (kuvassa) olen aina haaveillut, mutta jostain syystä en ole saanut niitä meidän pihassa menestymään, joten muutamaan orpoon kukkaan on tänäkin keväänä tyytyminen. Viime keväänä ostamani patjarikon taimet eivät myöskään ole kovin hyvässä hapessa. Kuvassa oleva rusakon lannoittama yksilö on jotenkuten hengissä, mutta pari muuta taitaa olla totaalisen kuolleita. Pitäisi varmaan suosista uskoa, että jotain kasveja en vain saa kasvamaan, tämän ja lumikellon lisäksi niitä ovat laukkaneilikka ja sininata. Ja ainakaan yrityksen puutteesta ei voi moittia 🙂