Orvokkeja

Pidin perjantain vapaata ja touhusin vanhempieni pihassa. Haravoin, lannoitin ja kannoin ja kasasin puutarhakalusteita ja yritin parhaani mukaan pitää turvallista etäisyyttä yli kasikymppisiin vanhempiin, jotka itse eivät aina muistaneet.

Tänään haettiin miehen kanssa multaa, kalkkia ja ensimmäiset orvokit omaan pihaan. Olin ajatellut, että turhan päiten en käy yhdessäkään kaupassa enkä oikeastaan käynytkään, säkit ja taimet olivat ulkona (paitsi lannoitteet, jotka jäivät sen tähden vielä ostamatta) ja mies vain piipahti kassalla maksamassa. Ei suurta riskiä siis varmaankaan. Ensimmäiset orvokit ovat aina jotain niin ihanaa!

Orvokkien istutuksen lisäksi sain kalkin levitettyä ja keinu löysi paikalleen vanhan omenapuun alle. Miehellä oli jo maalisuti kädessä, kun alkoi sataa lunta, joten keinu ja kasvihuone saavat vielä vähän odottaa pientä fiksausta.

Nyt oikeastaan voisi vähän sataakin, jotta kalkki liukenisi ja pääsisin parin viikon päästä lannoituspuuhiin. Yleensä olen molempien suhteen laiska, mutta tänä vuonna ajattelin niidenkin suhteen ryhdistäytyä, vaikka kalkitseminen vähän myöhäiseksi jäikin.

Mieli tekisi myös hankkia terassille sellainen sohva, jossa mahtuisi ottamaan päikkärit. Yhden kivan kulmasohvan jo mainoksesta bongasinkin, mutta vähän pitää vielä harkita. Tosi monen sohvan kanssa pitää ostaa koko kalusto, tämänkin mukana tulisi turha sohvapöytä. Lisäksi muhkeiden pehmusteiden talvivarastointi aiheuttaa päänvaivaa.