Poikkesin sunnunaina pojan futsalpelireissulla ostamaan muutamaa hyasinttia, mutta kassalle kipittelinkin täyden ostoskorin kanssa. Mukaan lähti neljän hyasintin lisäksi yksi uusi jouluruusu ja kaksi valkoista amaryllistä. Edellinen jouluruusu lopetti jo kukintansa, joten istutin sen ulos omenapuun alle. En oikein tahdo saada niitä menestymään sisällä kevääseen saakka. Kaivelin samalla vanhoja sipuleita kellarista ja istutin nekin, vaikka tuskin tulevat kukkimaan ainakaan kovin komeasti. Sipuleiden on tarkoitus kesällä kukkapenkissä kerätä voimia ja pullistua, mutta minulla käy kyllä toisinpäin. Otin sisään varastosta myös omista siemenistä kasvattamani amaryllisten taimet, jotka olin tyystin unohtanut kastella. Niiden sipulit ovat nyt peukalon kynnen kokoisia. Olisi hienoa saada ne joskus kukkimaan. Tasaisen vauhdin taulukolla se tulee tapahtumaan noin vuonna 2037.

Joulukukkien kavereiksi laitoin sammalta, kanervaa, puolukanvarpuja ja tuota adventtikynttilöissäkin olevaa (katin?)liekoa, johon ihastuin ihan tyystin. Voiko mitään söpömpää olla? Söpöjä eivät kyllä ole nämä pilkkopimeällä otetut kuvat, mutta parempaan ei tässä vuodenajassa ja elämäntilanteessa nyt vain pysty.