Kylmästä ja sateisesta elokuusta luopuminen ei ollut vaikeaa, varsinkin, kun syyskuu toi mukanaan aurinkoa ja lämpöä. Nämä terassikuvat ovatkin eilisillalta. Kuvissa talvetettavia monivuotisia kukkia, pelargonia, dahlia ja kalla.

Nyt on aika kerätä niiden kukkien siemeniä, joita haluaa levittää ja toisaalta korkea aika leikata varovasti pois ne kukkavarret, joiden ei halua siementävän, siinä kyllä todennäköisesti saa jo olla tarkkana, jotteivat siemenet varise, riippuen toki kasvilajista. Itse keräsin ja samalla kylvin tähtiputkien, akileijojen, viimeisten pikarililjojen, pioniunikkojen, orvokkien ja tumman ruiskaunokin siemeniä. Lapsuudenkodistani otin jo viikko sitten harjaneilikan siemeniä, omani eivät ole vielä kypsyneet. Myös salviassa näkyi mustia siemeniä, mutta ne eivät vielä irronnneet. Sormustinkukkien siemenet eivät myöskään ole meillä vielä kypsiä, kun taas myskimalvassa osa jo on, kunhan keksisi paikkoja, mihin sitä levittää. Siemenet ovat siis kypsiä, jos ne irtoavat varistamalla.

Muuallakin kulkiessa kannattaa pitää silmät auki ja tyhjä tulitikkulaatikko tai ainakin nenäliina mukana. Minun mielestäni muutaman siemenen varistaminen ei ole kovin suuri rikos yleisissä paikoissakaan ja yksityisillä ojanpientareilla voi aina kysyä lupaa siemenkodan nappaamiseksi. Yleensä siemeniä on saatavilla satoja tai tuhansia ja kymmenellä pääsee jo alkuun 🙂 Itse kylvän siemenet jo syksyllä siksi, että ne tahtovat unohtua muuten laatikoihin (toisaalta unohdan kyllä kylvöpaikatkin :). Lisäksi ei tarvitse miettiä, että vaativatko ne kylmäkäsittelyä itääkseen. Jos ne haluaa esikasvattaa keväällä, niin sitten niiden pitää antaa kunnolla kuivua sisällä ennen purkkiin tai pussiin laittamista, jotta eivät homehdu. Kaikkia kukkia ei siemenistä saa itämään ja joissakin tapauksissa ne eivät näytä emokasvilta, kannattaa googletella varsinkin jos meinaa uhrata niille kallista esikasvatustilaa keväällä.